kuvia ja tunnelmia

Blogi

Blogiini tallentuu kokemuksia, tunnelmia ja taustoja kuvauskeikoistani satunnaisilla varuste/tekniikkajorinoilla maustettuna.

Ähinää kuvien takaa

TL;DR (too long; didn't read): valmistautuminen on a ja o, tilanteeseen reagointi elinehto, tekemällä oppii, ei ole oikotietä onneen.

Mitähän kaikkea ähinää, puhinaa ja hikeä tämänkin kuvan ottaminen vaati. Siitä alla lisää.

Mitähän kaikkea ähinää, puhinaa ja hikeä tämänkin kuvan ottaminen vaati. Siitä alla lisää.

Oli tuossa muutamakin jutustelu kuvaamisesta viikonlopun aikana. Tuumasinpa että hieman kirjoittelen auki mitä osaltani kuului Jämin valjakko-SM kuvausviikonloppuun (tai mihin tahansa kuvauspäivään sillä samalla sapluunalla mennään ainakin ulkoilmakeikat).

Jo edellisenä päivänä on syytä kasata kamat jotakuinkin kasaan ja varmistaa että kaikki on ehjää ja toimii. Kamoilla tarkoitan niin kameroita, objektiiveja, muistikortteja, radio-ohjaimia kuin myös vaatetusta, sadesuojia, istuinalustoja, wc-paperia ja jopa tarppia. Näihin mulla on valmiit varustelistat pohjalla joita sitten tilanteen / urheilun mukaan hieman muokkaan. Esimerkiksi aina ei ole etäkameraa mukana ja objektiivivalikoima vaihtelee myös.
Ruoka ja juoma tarvitsee myös miettiä valmiiksi jotta aamulla vaan lämmittelee nesteet termoksiin. Syytä huomioida että aikaa syödä ei juuri ole jos meinaa kaiken kuvata ja vaihtaa kuvauspaikkoja. Hätäseen jotakin eväsleipää, proteiinipatukkaa, suklaata ja soppaa/mehua. Joskus voi ehtiä pussiruoan lämmittää termarin vedellä.

Lauantai aamuna heräsin hieman klo 6 jälkeen, tankkasin aamiasta ja sen sellaista. Valmistin eväät ja juomat ja pakkasin ne ja kaiken muuan kaman reppuun. Keli oli sateinen jo sadekamat ja kumpparit päälle. Vaatetta on muutenkin syytä olla runsaasti koska koleahkossa ja kosteassa kelissä seisoskelu muuttuu kyllä kylmäksi viimeistä tunnin paikallaan olon jälkeen.

Metsäkeikoilla (urheilu- tai luontokuvaus) kamat kannan tässä Varustelekasta ostetussa Voodo Tactical repussa. Materiaalit vahvoja ja tilaa riittää - tää vetää helposti kaksi isoa kamerarunkoa, yhden ison putken ja pienempia kourallisen. Ei mikään lokeroitu kamerareppu, mutta sellaista en ole sopivaa vielä löytänyt kun mukaan pitää kamerakamojen lisäksi mahtua vaatetta, varusteita ja ruoka+juomaa. Repun etuosassa kiinni vielä lisäpussukka (=kaasunaamarilaukku, Varustelekasta) - tässä kuljetin tarpin ja maakiilat. Olkahihnoissa mulla on Cotton Carrierin kiinnikkeet joihin saan kamerat kiinni. Kuva on ko. aamun Instagram stoorista - siksi tuo lämpötila siinä. Kamerakamojen, eväiden, juomien (0.3l, 1l termarit), muiden varusteiden ja jykevien materiaalien myötä säkin paino nousi 20kg nurkille - ihan aina ei ole näin painava.

Metsäkeikoilla (urheilu- tai luontokuvaus) kamat kannan tässä Varustelekasta ostetussa Voodo Tactical repussa. Materiaalit vahvoja ja tilaa riittää - tää vetää helposti kaksi isoa kamerarunkoa, yhden ison putken ja pienempia kourallisen. Ei mikään lokeroitu kamerareppu, mutta sellaista en ole sopivaa vielä löytänyt kun mukaan pitää kamerakamojen lisäksi mahtua vaatetta, varusteita ja ruoka+juomaa. Repun etuosassa kiinni vielä lisäpussukka (=kaasunaamarilaukku, Varustelekasta) - tässä kuljetin tarpin ja maakiilat. Olkahihnoissa mulla on Cotton Carrierin kiinnikkeet joihin saan kamerat kiinni. Kuva on ko. aamun Instagram stoorista - siksi tuo lämpötila siinä. Kamerakamojen, eväiden, juomien (0.3l, 1l termarit), muiden varusteiden ja jykevien materiaalien myötä säkin paino nousi 20kg nurkille - ihan aina ei ole näin painava.

Asun Jämiltä noin reilun vartin ajomatkan päässä joten matkaan ei tällä kertaa tuhraannu aikaa. Lauantaina olin Jämillä perillä jotakuinkin klo 8:45 ja lähdin lompsimaan reitin myötäisesti kohti takamaastoja. Tälläkin kertaa olin jo etukäteen tehnyt karkean kuvaussuunnitelman, missä paikoissa ja millaisilla putkilla.

Kelin ollessa pimeä, harmaa ja märkä yritin miettiä miten kuviin saisi edes jotakin pointtia koska kuvanlaatu näissä olosuhteissa ei olisi mikään häävi. Tuumasin että löytyisiköhän isoja lätäköitä koska vesi, lumi, hiekka, yms. voi olla kuvaajan paras kaveri kun homman oikein suunnittelee. Joka tapauksessa siis suunnitelmista huolimatta täytyy aina reagoida myös käsillä oleviin olosuhteisiin eikä jääräpäisesti yrittää toteuttaa toteuttamiskelvotonta. Sain jokusen ihan makea roiskekuvan aikaiseksi vaikkakin kuvanlaatu kyllä ei ole niissä häävi johtuen todella pimeästä paikasta.

Kuvauspäivän aikana siis haasteena on useimmiten kireän aikataulun liian lyhyet tauot jotta ehtisi vaihtaa kuvauspaikkaa+asemoitua kuvaamaan+säätää etäkamerat+syödä, yms.

Tarpin kiinnitin suojaksi sekä DR8 että DR4->DS2 kuvauspaikoilla. Vettä tuli ajoittain niin runsaasti että lisäsuojaa oli pakko olla vaikka itse nyt toki vedenpitävissä tamineissa olinkin. Reppu on mukavampi aukaista sateensuojassa ja mielellään noita kameroitakin pitää pahimmalta suojassa. Tarpin kiinnittämiseen menee ehkä 2 minuuttia kunhan vaan löytää paikan jossa on sekä puut että kuvauspaikka sopivasti.  Ei puita Jämiltä puutu, mutta ne ei aina oo hyvässä kuvauspaikassa.

Tarpin kiinnitin suojaksi sekä DR8 että DR4->DS2 kuvauspaikoilla. Vettä tuli ajoittain niin runsaasti että lisäsuojaa oli pakko olla vaikka itse nyt toki vedenpitävissä tamineissa olinkin. Reppu on mukavampi aukaista sateensuojassa ja mielellään noita kameroitakin pitää pahimmalta suojassa. Tarpin kiinnittämiseen menee ehkä 2 minuuttia kunhan vaan löytää paikan jossa on sekä puut että kuvauspaikka sopivasti.  Ei puita Jämiltä puutu, mutta ne ei aina oo hyvässä kuvauspaikassa.

Tarpin alla myös lounas sai muhia melkein pehmeäksi. Kuuma termari vesi riittää tähän kyllä hyvin jos vaan ei hätäile ja ala syömään liian aikaisin.

Tarpin alla myös lounas sai muhia melkein pehmeäksi. Kuuma termari vesi riittää tähän kyllä hyvin jos vaan ei hätäile ja ala syömään liian aikaisin.

Lauantaina mulla oli suurin kiire ehtiä DR4 kuvauspaikkaan 6km takalenkiltä. Etenkin kun piti pystyttää taas sitä tarppia puiden väliin. Ekan valjakon missasin. Pussiruokaa ehdin tällä kertaa valmistamaan kuumalla termarivedellä. Ainiin, suklaa ja proteiinipatukat ja mustikkasoppa on ne millä yleensä vedetään päivä ja illalla tankataan sitten.

Sunnuntain menin pelkällä suklaalla ja patukoilla, tms. Silloin olin kuvauspaikkani ja siirtymäni miettinyt niin että tulin takaisin päin kohti lähtöä (en kohti maalia kuten yleensä). Tosin edelleen tuli kiire ennen DR4:sta mutta nyt kuvasin edelliset luokat lähempänä ja ei tarvinnut pystytellä tarppeja niin ehdin jotakuinkin asemiin ja viritellä etäkamerankin. Ei tuossa silti minuutteja ollut haaskattavaksi.

Vielä sunnuntai aamuna suojasin remote-kameran sateelta tai ainakin sumulta ja puusta tippuvalta vedeltä. Tässä kohtaa kuvasin DR8 luokkaa tiukassa S-mutkassa. Itse olin pääkameran kanssa tuolla kuvan keskellä uran toisella puolen.

Vielä sunnuntai aamuna suojasin remote-kameran sateelta tai ainakin sumulta ja puusta tippuvalta vedeltä. Tässä kohtaa kuvasin DR8 luokkaa tiukassa S-mutkassa. Itse olin pääkameran kanssa tuolla kuvan keskellä uran toisella puolen.

Päivällä oli kirkasta ja sateesta ei pelkoa, mutta kaikenvaralta vedin remote-kameran taas suojaan. Syy oli varsin ilmeinen ;-)

Päivällä oli kirkasta ja sateesta ei pelkoa, mutta kaikenvaralta vedin remote-kameran taas suojaan. Syy oli varsin ilmeinen ;-)

Itse koen tärkeäksi vaihtaa kuvauspaikkaa useamman kerran päivän aikana. Vähintään muutaman luokan välein. En halua ottaa samasta paikasta sitä samaa kuvaa kaikista kilpailijoista. Se olisi sekä tylsää että haasteetonta.

Kuvauksellisista haasteista sen verran että minimissään kuvattavana on ihminen ja eläin, joskus ihminen ja kahdeksankin eläintä. Tämä on haaste koska mieluiten haluaisi kuvan jossa näkyvät kaikki valjakossa yhteistyössä uralla etenevät (ihminen ja koirat). Etenkin isoissa valjakoissa helposti jää koiria piiloon toistensa taaksen. Koetan myös ottaa runsaasti kuvia ja valikoida myös ne joissa ihmisellä ja useimmilla koirilla olisi myös silmät auki. Tässä joutuu joskus koirien osalta tinkimään.

Ajolinjat! Tykkään monesti ottaa aika tiukan kuvan siitä menosta. Silloin vain ei oikein ole varaa siihen että valjakko tuleekin mutkaan tai mäennyppylään muista poikkeavalla ajolinjalla. Tällöin kuvaajalle tulee kiire zoomata ulos (käytän pääasiassa zoom-objektiiveja) ja/tai vaihtaa tarkennuspistettä toiseen paikkaan. Siinä on toisinaan varsiin tiukat 1-2 sekuntia aikaa tehdä säädöt ja saada silti hyvä kuva. Aina ei onnistu ja munkin kuvissa näkee joskus vähän kummallisia räpellyksiä. Aina voi tietenkin ottaa varmaan päälle sekä sen suhteen kuinka tiukkaa kuvaa yrittää ja mihin tarkennuspisteensä laittaa, mutta silloin ei tule kyllä parasta mahdollista kuvaa. Myöskin paikan vaihdon jälkeen ensimmäinen ja joskus toinenkin valjakko menee vielä vähän sitä kuvakulmaa ja asetuksia optimaaliseksi säätäessä. Tätä aihetta voi olla ehkä vaikea hahmottaa kenenkään muun kuin toisen urheilukuvaajan.

Yleensä päivät ovat aika pitkiä. Yritän suoriutua kotiin aika sukkelaan viimeisen luokan jälkeen. Joskus tulee jutusteltua ihmisten kanssa ja joskus taasen ei. Tällä kertaa en jäänyt kuvaamaan palkintojenjakoa kun siinä nyt näytti pari kaveria ainakin olevan kameroiden kanssa. Tällainen on mun one-man show tuolla puskassa.

Rähjäinen ja väsynyt mies. Käsissä kombo jonka kanssa oli jo pakko ottaa avuksi hiilikuituinen monopodi. Jytky (kamera+putki+akkukahva+2kpl akkuja) on painoltaan varmaan yli 4.5kg. Kädet väsyy liikaa ja kuvaus kärsii ilman apuja. Toinen kamera roikkuu repun olkahihnassa. Kuva: Anna/Trailwind Huskies

Rähjäinen ja väsynyt mies. Käsissä kombo jonka kanssa oli jo pakko ottaa avuksi hiilikuituinen monopodi. Jytky (kamera+putki+akkukahva+2kpl akkuja) on painoltaan varmaan yli 4.5kg. Kädet väsyy liikaa ja kuvaus kärsii ilman apuja. Toinen kamera roikkuu repun olkahihnassa.

Kuva: Anna/Trailwind Huskies

Ainiin, sitten kun on kotona onkin edessä tuhannen tai mahdollisesti jopa usean tuhannen kuvan läpikäynti, valikointi ja valittujen pikainen jälkikäsittely. Nyt muistaakseni lauantailta tuli joku 1600 kuvaa ja sunnuntailta 3300 kahdella kameralla. Siinä tuppaa ilta kulumaan aina aika tiivisti saman päivän kuvien parissa. Useiden tuntien homma joka tapauksessa. Tästä ehkä joskus toiste.

Kimmo Virkki