kuvia ja tunnelmia

Blogi

Blogiini tallentuu kokemuksia, tunnelmia ja taustoja kuvauskeikoistani satunnaisilla varuste/tekniikkajorinoilla maustettuna.

Tampereen yössä (Yö-rogaining 2017)

rogaining

Marraskuu ja aika perinteisen Tampereen seudulla järjestettävän YÖ-Rogaining tapahtuman. Jo viime vuonna jäin valokuvauksellisesti koukkuun tähän tapahtumaan. Syitä on monia mutta vähäisempänä ei myöhäissyksyisen yön pimeyden tuomat haasteet valokuvaamisen. Myöskin rastien ja siten kuvauspaikkojen runsas määrä tuo sekä haastetta että mahdollisuuksia saada aikaan hienoja kuvia.

Pimeyden tuomaa haastetta lähdin ratkomaan kolmella tavalla: 1) etsi se vähä valo mitä on tarjolla 2) valota pitkään 3) käytä salamaa. Nämä eivät ole vaihtoehtoisia keinoja vaan usein käytössäni oli ainakin kaksi jopa kaikki kolme keinoa. Vähäistä valoa ympäristöstä tarjoavat katuvalot ja muut etenkin kaupunkialueella olevat valot. Myös pilvistä heijastuu oranssia hehkua joka omalla tavallaan valaisee kyllä hieman. Useimmissa kuvauskohteissa otin pitkiä valotuksia kameralla. Eli kamera jalustalle ja tilanteen mukaan 5, 10 tai jopa 25 sekunnin valotuksia. Näin pimeänkin paikan saa kuvissa jotakuinkin hyvin valotettua koska tuota ympäristöstä tihkuvaa valoa on melkein aina jonkin verran tarjolla. Salamaa käytin sekä lyhyiden valotusten kanssa että pysäyttämään kohteet pitkissä valotuksissa. Pitkissa valotuksissa otsalamput ja muut valot kyllä valottuvat ja piirtävät hienoja valojuovia kuvaan mutta monesti liikkuva ihmishahmo jää piiloon ellei sitten jonkun toisen otsalampun (tms.) valo valaise sopivasti. Tähän käytin avuksi siis käsisalamaa joka toisinaan oli kädessäni ja toisinaan piilotettuna sopivaan paikkaan kuvauskohteen läjellä. Palaan esiimerkkien avulla näihin kolmeen tapaan tuonnenpana.

Viime vuoteen verrattuna valmistatumisen oli hieman helpompaa koska sain rastikartan itselleni jo useita päiviä ennen tapahtumaa. Näin ehdin hieman suunnitella mahdollisia kuvauspaikkoja, mutta sanottakoon että apua oli vain hienoinen, olisi pitänyt olla aikaa kiertää noita paikkoja läpi ihan luonnossa ja suunnitella kuvauskulmia ihan täsmällisen rastin sijainnin pohjalta. Nythän tarkan rastin paikan tiesin vasta aina kohteeseen saavuttuani. Toki olihan tuossa pitkän yön aikana aikaa säätää niillä rasteilla joille olin päättänyt mennä.

Tänä vuonna kisakeskus oli Tamppi-areenalla Hervannassa TTY:n kampuksella. Saavuin paikalle jo reilut kaksi tuntia ennen starttia. Tarkoitus oli vähän paremmin ehtiä seuraamaan joukkueiden valmistatumista, ottaa muutamia kuvia mutta myös törmäillä tuttuihin joita olikin paikalla varsin runsaasti.

Koska kesän yö-rögaining jäi väliin olin päättänyt sään salliessa kokeilla dronella videokuvausta tässä tapahtumassa. Ilma ei ollut sateinen joten mulla oli kopteri käsissä ja ilmassa lähdon aikana. Noh, kuten arvata saattaa juuri fillarisarjan startin tapahtuessa alkoi taivaalta tippua vettä ja jouduin ottamaan kopterin alas varsin sukkelaan. Ei parane ottaa minkäänlaista riskiä että vehje tulisi taivaalta alas hallitsemattomasti ja kentien vielä jonkun/jonkin päälle. Muutenkin, oli kyllä ko. paikassa todella pimeää joten videolla näkyy pääasiassa valot. Tässä nyt kuitenkin pari minuuttia videota.

YÖ-rogaining pyöräsarjan startti Tamppi-areenan pihasta Hervannasta. Kuvattu DJI Mavic Pro kopterilla.

Tossusarjan startista otin muutaman valokuvaan ja sitten kiiruhdinkin jo Hermian taakse eräälle lähirastille. Ajattelin että varmaan ehdin sinne kuvaamaan muutaman joukkueen koska Hervannassa oli paljon rasteja ja jotkut joukkueet kenties keräisivät ne heti alussa. Tämä ajatus toimi ihan hyvin sen suhteen että kyllä sinne joukkueita tuli. Probleemaa tuli siitä että paikka oli todella pimeä. Eli pieni puisto kumpujen ja puiden seassa Hermian ja omakotitaloalueen välimaastossa. Muutama katuvalo siinä oli mutta olivathan ne kovin himmeitä tuikkuja.

Tällaisia lähikuvia sain pimeyden keskelläkin hyvin kun otsalamput valaisiavat ja valkoiset paperit heijastivat valoa.

Tällaisia lähikuvia sain pimeyden keskelläkin hyvin kun otsalamput valaisiavat ja valkoiset paperit heijastivat valoa.

Ja myös tällaisia tuli ja tämä ei ole alkuunkaan pimeimmästä/suttuisimmasta päästä (ne olen tuhonnut jo aikoja sitten)

Ja myös tällaisia tuli ja tämä ei ole alkuunkaan pimeimmästä/suttuisimmasta päästä (ne olen tuhonnut jo aikoja sitten)

Hervannasta suuntasin Kangasalle Kisapirtin likellä olevalle Turvelammille. Jos pimeydestä puhutaan niin tämä oli kyllä koko yön pimein paikka. Ainoa valo oli taivaalta pilvistä heijastuva heikko oranssi kajo (+ osallistujien valot). Lisäksi siinä jonkinverran upottavan lammen rannalla oli hieman kosteaa haeskella kuvauspaikkaa jossa kenkät ei olisi yli nilkkojen upoksissa ja jossa jalusta pysyisi uppoamatta. Jalassa toki vedenpitävät maiharit joten pientä märkää ei tarvinnut väistää silloinkaan. Tällä kuvauspaikalla sai hieman taivaalta tähtiä näkyviin pilven raosta ja toki lammen pinnasta heijastukset.

Oranssit pilvet ja hieman tähtiä Turvelammilla

Oranssit pilvet ja hieman tähtiä Turvelammilla

Pitkien valotusten kanssa usein osa kuvasta paloi puhki eli ylivalottui täysin valkoiseksi. Voimakkaat paikallaan olevat otsalamput yms. aiheuttavat tämän hetkessä.

Pitkien valotusten kanssa usein osa kuvasta paloi puhki eli ylivalottui täysin valkoiseksi. Voimakkaat paikallaan olevat otsalamput yms. aiheuttavat tämän hetkessä.

Lammen rannalla en viihtynyt kovin kauaa sillä paikka oli haastava, porukka tuli sivusta tai takaa metsästä joten hyviä valojuovia ei oikein saanut kuvaan. Suuntasin pian läheiselle harjulle varsin jyrkkään paikkaan. Rasti löytyi helposti tässäkin paikassa mutta kuvauspaikan hakeminen oli hankalampaa. Yhdeltä (parhaalta) suunnalta kuvausta rajoitti talon piha ja aita. Toiselta suunnalta jyrkkä harjun rinne joten siihen reunalle polun kupeeseen oli jotenkin jäätävä silti roikkumaan. Siis sekä kuvaajan että kameran ja jalusta. Ihme ja kumma pysyin paikoillani vaikka muutamaan otteesen oli lievää horjumista ja valumista.

Reunalla. Monet kävelivät rastista (puun juurella) ohi suoraan kohti kameraa ja tältä se sitten näytti pitkässä valotuksessa.

Reunalla. Monet kävelivät rastista (puun juurella) ohi suoraan kohti kameraa ja tältä se sitten näytti pitkässä valotuksessa.

Parhaimmat otokset piti sisällään valojuovia kadulta, rinteestä ja vielä rastin kulmaltakin sekä tietenkin ihmisiä on hyvä saada mukaan. Muutamiin kuviin jälkikäsittelyssä pinosin lisää valojuovia toisista samalta paikalta otetuista kuvista.

Parhaimmat otokset piti sisällään valojuovia kadulta, rinteestä ja vielä rastin kulmaltakin sekä tietenkin ihmisiä on hyvä saada mukaan. Muutamiin kuviin jälkikäsittelyssä pinosin lisää valojuovia toisista samalta paikalta otetuista kuvista.

Salamalla räpsäyttelin lisävaloa ja koetin saada rastitoimintaa mukaan kuvaan. Tämän kuvan valotukseen salaman aikaan osui myös toinen kuvaaja (jonka läpi kuultaa valotuksen ajanjakso jolloin hän ei ollut tuossa paikassa).

Salamalla räpsäyttelin lisävaloa ja koetin saada rastitoimintaa mukaan kuvaan. Tämän kuvan valotukseen salaman aikaan osui myös toinen kuvaaja (jonka läpi kuultaa valotuksen ajanjakso jolloin hän ei ollut tuossa paikassa).

Sitten otin toki salaman kanssa ihan normaaleja kuvia - kuvakulma oli pakon sanelemana hieman alarinteestä.

Sitten otin toki salaman kanssa ihan normaaleja kuvia - kuvakulma oli pakon sanelemana hieman alarinteestä.

Harjulle nouseva polku oli muuten todella mutainen ja liukas. Toivottavasti kukaan ei siinä satuttanut itseään. Harjun jälkeen olikin aika suunnata kohti Arboretumia jossa olisi kolme rastia. Itse kuvasin niistä kahdella lähimpänä kaupunkia olevalla.  Ensimmäisellä paikalla siltojen ja pienen lammen luona kuviakulmia koetin hakea useammastakin kohtaa mutta täysin tyydyttävää paikkaan en suhteessä ympäristöön ja rastiin oikein löytänyt. Sinällään paikkahan oli todella hieno. Isoja puita, silta, lampi. Hieman hajavaloa toivat harvakseltaan lähellä olevat katuvalot.

Tämä paikka oli paras kuvakulma jonka tuolla rastilla löysin. Paikkanahan tämä siis todellakin oli hieno! Järvellä olevat sorsat kyllä säikäyttelivät alkuunsa äänillään.

Tämä paikka oli paras kuvakulma jonka tuolla rastilla löysin. Paikkanahan tämä siis todellakin oli hieno! Järvellä olevat sorsat kyllä säikäyttelivät alkuunsa äänillään.

Toisen kameran räpsiessä pitkiä valotuksia kävin toisella kameralla ottamassa likempä lähikuvia. Salama mulla oli pensaan juurella kuvasta vasemmalle. Tälläkin paikalla ylivalotuksen vaara oli suuri hetkellisesti otsalamput valaisivat tilannetta myös reippaasti.

Toisen kameran räpsiessä pitkiä valotuksia kävin toisella kameralla ottamassa likempä lähikuvia. Salama mulla oli pensaan juurella kuvasta vasemmalle. Tälläkin paikalla ylivalotuksen vaara oli suuri hetkellisesti otsalamput valaisivat tilannetta myös reippaasti.

Ilman salamaa kuvista tuli tummanpuhuvampia mutta itseasiassa mielestäni hienompia.

Ilman salamaa kuvista tuli tummanpuhuvampia mutta itseasiassa mielestäni hienompia.

Sitten siirryin vielä laiturin tykö järvenrantaan jossa tarkoitus oli saada kuvaan hieman myös kaupungin valoja. Paikalta ei kuitenkaan aivan saanut kuvakulmaa jossa kaupungin valot olisivat näkyneet. Sen sijaan taustalle jäivät Pyynikki ja harjun takaa Näsinneulan puolikas. Tällä kohtaa kuvaa kehystivät hienosti isot puut ja niiden veden päälle kurottavat oksat.

Muuten ok kuva mutta jonkun otsalamppu ja fillarin valo osoittavat suoraan kameraan. Salamani siinä aidan tolpan juurella.

Muuten ok kuva mutta jonkun otsalamppu ja fillarin valo osoittavat suoraan kameraan. Salamani siinä aidan tolpan juurella.

Sama laituri toisesta suunnasta ja taustalla Pirkkalan Partolan valoja. Tolpan juuressa olevan salamalla räpsäytetty valoa laiturin päähän.

Sama laituri toisesta suunnasta ja taustalla Pirkkalan Partolan valoja. Tolpan juuressa olevan salamalla räpsäytetty valoa laiturin päähän.

Joskus hieman kello 3 jälkeen lähdin kohti autoa. Tarkoitukseni oli alunperin vielä käydä kaupungilla kuvaamassa, mutta silloin juuri alkanut vesisade muuttis suunnitelmat ja totesin yön olevan kotimatkaa vaille valmis. Kivaa mutta myös haastavaa oli jälleen kerran. Jos ensi kesänä ehtisi kesäyöhän niin ei olisi aivan näin suurta kamppailua valon vähyyden kanssa. Ainakin dronella kuvaaminen onnistuisi paremmin. Viikonlopun aikana kuvat kahlattuani saatoin kuitenkin olla tyytyväinen sillä kyllä taasen muutama hyvä ruutukin muistikortille tallentui. Tässä galleriassa tosiaan muutama kuva sielä parhaasta päästä.

Kimmo VirkkiComment