kuvia ja tunnelmia

Blogi

Blogiini tallentuu kokemuksia, tunnelmia ja taustoja kuvauskeikoistani satunnaisilla varuste/tekniikkajorinoilla maustettuna.

Keväisen lomaviikon satoa

Pääsiäistä edeltävällä viikolla tarjoutui mahdollisuus pitää käyttämättä jääneitä lomapäiviä ja samalla saada 10 päivän vapaa. Tällainen alkaa jo tuntuakin vapaalta. Löyhänä suunnitelmana oli vain viettää runsaasti aikaa ulkoilmassa kameran kanssa ja kuvailla mitä ikinä nyt vastaan tuleekaan.

Maanantai

Aamupäivän kauppareissulla kamera mukana, kuten lähes aina. Aamupäivisin pelloilla on usein peuroja (kurkien, joutsenien ja muiden perussettiin kuuluvien lintujen lisäksi). Olihan niitä tälläkin kertaa, mutta ison pellon toisella laidalla joten mitään säädyllistä ei kameraan tarttunut. Valkoisia häntiä vain.

Lienevätkö valkohäntäpeuroja... linnut osaan tunnistaa paremmin kuin nämä

Lienevätkö valkohäntäpeuroja... linnut osaan tunnistaa paremmin kuin nämä

Sammin kulmalla pydähdyin katsomaan tarjonnan ja perussettiä sielläkin eli lokkeja ja sorsia. Kylmä tuuli puhalteli järven selältä joten kauaa en viitsiniyt siinä patsastella, mutta pieni parvi sorsia sattui juuri tekemään laskeutumisen joten siitä sain kohtuullisen kuvan. Kyseisellä paikalla ei ihan vedenrajaan helposti pääse joten kuvakulma on hieman huono. Parempi olisi päästä kuvaamaan suurinpiirtein vedenpinnan tasolla tällaista.

Eagle has landed.. eiku.

Eagle has landed.. eiku.

Iltapäiväksi päätin lähteä tarkistamaan olisiko erään tutun pellon nurkilla jo hiirihaukka maisemissa. Kyseisen pellon lähellä on paljon isoa ja vanhaa kuusimetsää ja viime vuonna siellä säännöllisesti tapasi hiirihaukan. Mahdollisesti pesä on jossakin runsaan kuusikon puista. 10 minuuttia autolla kotoa, josta puolet kohtuullista maastoajoa ja vielä päälle vajaa 10 min kävelyä metsätiellä ja johan sieltä kuuluikin tuttu naukuva ääni pellon toiselta laidalta. Tällä kertaa pellon toisella laidalla ison kuusikon päällä liiteli kaksi hiirihaukkaa! Jes! Pesintää luvassa, toivon! Kaukana olivat tällä kertaa ja eivät kovin lähelle tuleet vaikka piilouduin katettuun metsästystorniin väijylle. Jokatapauksessa tämä oli hieno havainto ja saman pellon nurkille pitää palata usein.

Hiirihaukka edestä..

Hiirihaukka edestä..

.. ja alta - vaan kovin kaukaa kuvattuna.

.. ja alta - vaan kovin kaukaa kuvattuna.

Siinä tornissa sadetta pidellessä kohdalle sattui myös tuulihaukka. Siinä se pyöri muutaman kerran ja ajoittain varsin lähelläkin. Tuulihaukka on varsin helppo kuvattava koska se tapaa saalistaa pellon päällä paikallaan lekutellen.

Tuulihaukka tarkkana

Tuulihaukka tarkkana

Sateen hieman tauotessa kävelin lähemmäs pientä jokea katsomaan mitä kurjet puuhastavat koska mekkalasta päätellen kurkia olisi siellä. Perus kurkeilua, huutoa ja verkkaista askellusta. Hiivin metsikön kautta lähemmäksi. Kurjet ovat varsin tarkkaavaisia ja arkoja, eli lähelle ei pääse kuin sattumalta. Useimmiten parasta vain odotella ja olla paikallaan ja toivoa että kurjet tulevat lähemmäksi, 95% kerroista kurjet kyllä huomaavat jos yrität niitä lähestyä.

Kurkien paparazzausta metsästä

Kurkien paparazzausta metsästä

Keskiviikko

Keskiviikolle suunnitelmana oli lähteä aikaisin aamulla kohti Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistoa. Samalla suunnalla sijaitsevassa Lauhanvuoren kansallispuistossa olen käynyt, mutta tämä KP oli minulle uusi kohde. Koska tavoite oli olla suon reunalla olevalla lintutornilla ennen auringonnousua (6:17) piti sängystä nousta 3:30 ja matkaan lähdin noin 4:30. Ajomatkaan menee hyvin alle puolitoista tuntia, viimeiset noin 5km vaativat vähän tarkkuuttaa koska metsätien pätkä oli varsin urainen ja kuoppainen - sekä jäässä ja lumessa.

Jo parkkipaikalla kuuli että ainakin kurkia on alueella paljon. Lisäksi teerien ääniä kuului. Jätin auton eteläiselle parkkipaikalle ja kävelin Kyrönkankaantietä pohjoiseen reilun kilometrin matkan lintutornille. Aivan tornin juurella oli kurkipari, mutta kuten yllä sanoin, kyllähän ne livohkaan lähtivät vaikka kuinka yritin hiipiä tornia kohti.

Tornista oli varsin hyvät näkyvät hämärälle suolle (Kauhaneva). Taivas oli jossain määrin pilvinen joten auringon nousun jälkeenkään ei erityisen valoisaa ollut. Tällä tornilla kannaa kuvata ehdottomasti aamulla/aamupäivällä koska aurinko paistaa (jos paistaa) selän takaa. Auringonlaskun aikoihin joudut kuvailemaan vasten valoa ja se tilanteessa riippuen voi vaikeuttaa kuvaamista. Ainakin jos taivaalla lentäviä lintuja yrittää kuvata. Maisemakuviin ja maantasolta maantasolle myös lintujen kuvaamiseen tuokin voi olla oikein mainio valaistus.

Kurkia, teeriä, joutsenia, hanhia ja iso pikkukuoviparvi. Tuossa oli aikalalla usemman tunnin patsastelun saldo.

Kurkien paparazzausta lintutornista - lemmekkäät tunnelmat kestivät alle 10 sekuntia.

Kurkien paparazzausta lintutornista - lemmekkäät tunnelmat kestivät alle 10 sekuntia.

Kurkien parittelua onnistuin todistamaan ja kuvaamaan. Olivat todellakin kaukana, mutta onneksi pitkällä putkella kohtuudella ylettyi tilanteen ikuistamaan. Nikon 200-500mm F5.6 on aivan äärirajoilla näissä hämärissä olosuhteissa, etenkin kun kohteet olivat kaukana. Kuva on cropattu runsaasti alkuperäisestä D500:n 21mpix kuvasta, lisäksi kohinaa saa poistaa huolella jälkikäsittelyssä. Ammattitason F2.8 tai F4 putket olisivat omiaan tähän, mutta niistä toki saa maksaa käytettyinäkin 5-6 kertaa sen mitä tuosta omasta harrastelijaputkesta eli 5000eur ylöspäin jos edellisen sukupolven putken löytää, vanhemmat ovat halvempia, mutta niissä on omat haasteensa (paino, tarkennuksen nopeus, vakautuksen puute). 600mm F4 tai 400mm F2.8+1.4 telekonvertteri olisi kova! Vielä jonain päivänä.

Kokonaisuudessa pikkukuoviparvessa oli satakunta lintua - tässä vain parven kärki. Tämä oli hieno yllätys.

Kokonaisuudessa pikkukuoviparvessa oli satakunta lintua - tässä vain parven kärki. Tämä oli hieno yllätys.

Paaluumatkalla ajelin Kyrönkankaantietä / Vanhaa maantietä etelään ja pysähdyin tarkistamaan pari suota (Mustakeidas/Puolakeidas ja Kiviharjunkeidas). Tarkoituksena oli vain katsastaa millaisista soista on kyse, toki väijyä lintuja ja muita elukoita sekä tähystellä sääksen pesiä. Näiltä soilta en sääksen pesiä onnistunut löytämään, tosin täytyy talvella vielä kiertää suot paremmin läpi koska nyt tähystelin varsin pintapuolisesti puiden latvat. Sanottakoon tosin että tässä reilun 5 vuoden aikana kun olen sääksiä enemmän seurannut on oma silmä kehittynyt varsin tarkaksi huomaaman sopivat puut ja niiden latvoissa olevat pesät.

Tiellä tuli vielä vastaa pari teeriä, jotka päästivät yllättävän lähelle auton kanssa ja vielä ehti hyvin avata auton oven ja ottaa kuvat ennen kuin lähtivät lentoon.

Koiras teeri

Koiras teeri

Torstai

Torstaina tuumasin käydä läheisellä suolla katsomassa josko siellä olisi jo sääksiä. Kyseisellä suolla on sääksen pesä jossa jo useampana vuotena ollut kesäisin sääksen pesintä ja ainakin viime vuonna myös kaksi poikasta. Ei ollut sääksiä vielä nurkilla. Kaukana lensi kanahaukka tai varpushaukka. Lunta satoi lisää sen lisäksi että edellisenä yönä oli satanut 5 cm ja paikat olivat valkoisina.

Sitten tuumasin mennä taas väijymään hiirihaukkaa. Tällä kertaa en mennytkään suoraa metsätietä pellolle vaan metsikköön pellon vieressä olevalle rinteelle. Tarkoitus oli pysytellä paremmin piilossa kuin avoimella pellolla. Toista tuntia seisoskelin rinteessä puiden ja puskien suojassa. Vastapäiseiltä rinteellä ruokaili pieni peuralauma.

Löydätkö kuvasta viisi valkohäntäpeuraa

Löydätkö kuvasta viisi valkohäntäpeuraa

Hiirihaukkoja ei näkynyt. Rastaita, puluja ja taas tuulihaukka. Pohdiskelin että lähdenkö kotiin vai kierränkö vielä joen lähelle koska kurkien huutoa kuului taas sieltä. Totesin että lähdenpä kävelemän jokea kohti. Pääsin juuri alas pellolle ja korkeiden kuusien takaa kaarsi sääksi!

sääksi

Sääksi on helppo tunnistaa pitkistä ja kapeista siivistä jo kaukaa. Pian sääksen jälkeen myös hiirihaukka liiteli pellon yli korkealla. Molemmat poistuivat näkyvistä varsin pian.

Joen lähellä oli enempikin kurkia, osa niistä lähti pois mutta yksi pariskunta jäi joen toiselle puolelle. Etenkin toinen niistä huuteli kurkku suorana ja jopa kunnolla takakenossa.

Kurki huutaa! Tarkennus pikkaisen ohi takan olevissa heinissä.

Kurki huutaa! Tarkennus pikkaisen ohi takan olevissa heinissä.

Kävely takaisin autolle olikin sitten yhtä juhlaa. Nuoressa koivikossa oli runsaasti tiaisia. Perussettiä. Pian kuitenkin huomasin jotain erittäin mielenkiintoista. Pyrstötiaisia!! Olen kerran nähnyt ohimennen pyrstötiaisen, mutta koskaan en ole onnistunut kuvaamaan sellaista.

Ei se kuvaaminen nytkään helppoa ollut. Pyrähtelivät varsin sukkelasti ja olivat vain ihan hetken siinä tietä likellä olevissa koivuissa ja sitten siirtyvät kauemmas. Koetapa tarkentaa sukkelasti liikkuvaan pieneen lintuun tiheän koivikon keskellä.

Pyrstötiainen tiheässä koivikossa

Pyrstötiainen tiheässä koivikossa

Vaan ei siinä vielä kaikki...

Tien toisella puolella korkeassa kuusessa pyrähteli joku vihertävä lintu. Koetin saada sen näkyviin ja muutaman kuvan. Oli myöskin kovin eloisa ja en oikein kunnon tunnistusta edes paikanpäällä siitä saanut. Vasta kotona kuvat paljastivat että kyseessä oli hippiäinen(!!) joka Suomen ja Euroopan pienin lintu. Painoa vain 4.5-7 grammaa! Ensimmäinen havaintoni myös tästä hienosta linnusta.

Hippiäinen on vihertävä pieni lintu jolla kirkas keltainen/keltaoranssi raita.

Hippiäinen on vihertävä pieni lintu jolla kirkas keltainen/keltaoranssi raita.

Lauantai

Rastaita on nyt pihan puskat ja nurmet pullollaan - kuvassa punakylkirastas

Rastaita on nyt pihan puskat ja nurmet pullollaan - kuvassa punakylkirastas

Perjantai meni sukuloidessa ja lauantainakaan ei mitään ihmeempää lukuunottamatta pikaista reissua (30min) läheiselle järvelle jossa perinteisesti hyvin runsas linnusto - kaulushaikaroista kaikenmaailman sorsiin.

Pari tavia

Pari tavia

Telkkä laskeutuu - sulat jo koskettaa vedenpintaa

Telkkä laskeutuu - sulat jo koskettaa vedenpintaa

Sulaudu maastoon, ole hiljaa ja liikkumatta, odota, odota ja vielä kerran odota. (kuva: P. Heikura)

Sulaudu maastoon, ole hiljaa ja liikkumatta, odota, odota ja vielä kerran odota. (kuva: P. Heikura)

Sunnuntai

Niin sanotusti lorvailutti koko aamun. Kuitenkin aamupalan syötyäni ja ikkunasta ulos kaunista ilmaa aikani katseltuani päätin lähteä "ihan pikaiselle" suo kierrokselle. Ensisijaisena kohteena erän toinen likellä oleva suo jossa on sääksen pesä. En kyseisellä suolla ole käynyt koko talvena joten hyvä käydä katsastamassa kulmat taas.

Tämä suo oli ihan tyhjä linnuista, ei mitään. Ei isoja, ei pieniä. Kiersin pienen lenkin katsastin sääksen pesän tienoon ja lähdin pois. Ei näkynyt edellisenä yönä sataneella lumella oikein jälkiäkään. Tällä suollahan muutama vuosi sitten havaitsin ison karhun jäljet.

Hyvä kuitenkin että lähdin liikenteeseen sillä jo matkalla tälle suolle huomasin tien vieressä pellolla metsäkauriin. Ajoin hieman ohi, auto parkkiin seuraavaan tienhaaraan ja hiiviskelin siitä pellon samaan laitaan hieman kauemmas. Huomasin että noita olikin kaksi kappaletta. Siinä ojan penkereillä söivät niin keskittyneesti että normaalin paikallaan patsastelun lisäksi saattoi hitaasti hivuttautua lähemmäs ja lähemmäs. Hetken kuluttua myös ne siirtyivät hieman lähemmäs minua ja pian oltiinkin niin lähellä että en millään enää päässyt pois ilman että ne minua eivät huomaisi. Joten poistuimme kaikki omiin suuntiimme.

Metsäkauris jolla sarvet vielä kasvavat ja niissä onkin vielä karva.

Metsäkauris jolla sarvet vielä kasvavat ja niissä onkin vielä karva.

Nuorempi metsäkauris uros jolla pienemmät sarvet. Myöhemmin keväällä sarvista lähtee nahka pois.

Nuorempi metsäkauris uros jolla pienemmät sarvet. Myöhemmin keväällä sarvista lähtee nahka pois.

Sitten suuntasin taas vakiosuolle skouttaamaan josko siellä tänään olisi sääksiä. Ja katsos, olihan siellä yksi. Se oli suon laidalla jossakin puussa istumassa ja huomasi minut varsin pian kun avoimelle suolle tulin. Sääksi kävi siinä päällä heittämässä tarkistuskierroksen ja suuntasi sitten hetkeksi puulle istumaan ja sitten se lensi kauemmas puiden taa.

Sääksi kävi ihan suoraan yläpuolellani

Sääksi kävi ihan suoraan yläpuolellani

Paluumatkalla kotiin ajelin vähän kiertotietä ja taas kerran se oli fiksu ratkaisu! Eräällä pienellä aukiolla oli tikun nokassa tuulihaukka. Auto seis, ikkuna auki ja naks naks naks. Onneksi tuolla syrjässä ei ole juuri kukaan muu liikkeellä ja auton voi laittaa seis melkein milloin ja mihin vaan.

Tuulihaukka tikun nokassa

Tuulihaukka tikun nokassa

Kaikenkaikkiaan sunnuntain keikka oli valokuvauksen kannalta loistava! Metsäkauriista kuvia todella läheltä, vuoden ensimmäinen kunnollinen sääksikuva ja sitten varsin säädyllinen kuva tuulihaukasta. Joskus vaan kannattaa vääntäytyä liikkeelle vaikka tekisi mieli vaan loikoilla.

Maanantai

Viimeinen loma/vapaapäivä menossa. Aamun kauniissa ilmassa pieni väijyskelylenkki "hiirihaukkapellolle". Alkuunsa pellolla ei näkynyt juuri muuta kuin rastaita. Jokunen tovi rinteessä seisoskelua ei tuottanut sen ihmeempiä tuloksia. Rutiinin mukaan pienen joen suuntaan tarkistamaan näkymät sieltä. Matkalla vanhan ja synkän kuusikon läpi osui viereiseen puuhun kuorta nakuttelemaan pohjantikka eli vanhalta nimeltään kolmivarvastikka (ilmeisestä syystä). Oli vaan todellakin synkkä iso ja vanha kuusikko missä tikka tavatiin joten valo oli vähissä mutta ihan ok kuva tuosta silti tuli. Hommana tällä tikalla oli naputella männyn kaarnan alta toukkia ja aika tomerasti se hommaansa hoiti.

Pohjantikka sapuskan perässä

Pohjantikka sapuskan perässä

Joen likellä oli tällä kertaa kolme joutsenta. Mutta niitä nyt on jokaisessa mutkassa tällä hetkellä joten ei niistä sen enempää. Etenkin kun vain keskittyivät kaakattamaan. Takaisin tullessa hiirihaukkapariskunta olikin taivaalla ja puiden oksillakin pari kertaa. Eli kyllä ne näyttävät pesintää virittelevän seudulla. Edelleenkää mitään erityisen juhlavaa kuvaa niistä ei saanut. Kaukana ja/tai korkealla viihtyivät.

Vielä juuri ennen autoa vastaan tuli taas kerran yksi tuulihaukka. Pönötti kelon latvassa ja tarkkaili seutua.

Tuulihaukka kelossa

Tuulihaukka kelossa

Alkaa olemaan siis kevätloma paketissa ja kamera saa nyt hieman taukoa kun pitäisi pihahommiakin tehdä ja sun muuta askaretta. Ensi viikonloppuna jos säät on suotuisat tosin kamera taas laulaa, mutta ei kyllä lintuja väijytä silloin. Vuh!

Kimmo VirkkiComment