kuvia ja tunnelmia

Blogi

Blogiini tallentuu kokemuksia, tunnelmia ja taustoja kuvauskeikoistani satunnaisilla varuste/tekniikkajorinoilla maustettuna.

Viikonlopun tupla, osa 2: Kenttäratsastuksen maastokoe Niinisalossa

Lauantain jälkeen tulee sunnuntai. Mitä viime viikon sunnuntaihin tulee keli oli komea ja paikkana Niinisalo. Tarkemmin kuiva ja pölisevä mäntykangas siinä varuskunnan lähettyvillä. Oli taas kenttäratsastuksen maastokokeen vuoro ja järjestävänä seurana Niinisalon Ratsastajat.

Paikka oli sinänsä tuttu. Pääasiassa tasaista mäntykangasta joka yhdellä reunalla laskee vähän jyrkemmin alas järven rantaan.

Maastokokeen kuvaukseen haasteen tuo juurikin kankaalla runsaina ja isoina kasvavat männyt. Ensinnäkin on varsin haastavaa etsiä kuvauspaikkaa jossa joku mänty ei olisi enemmän tai vähemmän blokkaamassa hyvää kuvauslinjaa, tai ainakin niin että kuvausväli on hyvin lyhyt ennen kuin puu/puut blokkaa. Ainakin jos hyviä hyppyjä hyviltä esteiltä yrittää kuvata. Tai sitten on juuri se yksi hyvä linja, mutta siinä jää hevosen alle... Toisekseen kirkkaassa auringonpaisteessa kankaan vaalea hiekka on paikoin todellakin vaalea, mutta mäntyjen ja etenkin runkojen varjot ovat todella tummat. Kuviin ja myös ratsuihin ja ratsastajiin tulee hyvin helposti erittäin suuria valaistuseroja ja se ei ole hyvä. Pehmempi valo ja siirtymä varjoihin olisi parempi. Summa summarum, jos kuvaa ei sotke puu niin sitten sen tekee on puun varjo.

Mäntyjä, niitä on paljon, mutta kyllä nää komeat hevoset sinne mahtuu väliin.

Mäntyjä, niitä on paljon, mutta kyllä nää komeat hevoset sinne mahtuu väliin.

Sieltä, täältä ja välistä löytyy hyviäkin paikkoja. Sunnuntaina itse olin kyllä hieman ruosteessa. Tuntui että olin kokoajan liian lähellä tai liian kaukana ratsukoista, sikäli kun ihmisiä ei tallannut eteen kuvauslinjalle. Näin kävi etenkin järven lähellä olevalla esteellä joka pitäisi ylittää juuri kun järvestä noustaan rinne ylös. Siinä on perinteisesti hyvä katselupaikka ja hienoa toimintaa. Useamman ratsukon kohdalla tuli kiire vaihtaa kuvakulmaa tai tarkennus jäi myöhäiseksi koska joku asteli suoraan eteen. Ei siinä mitään, mutta tuloksena on joko huono kuva ratsukosta tai hyvä kuva takaraivosta ja mä en oikein välitä kummastakaan lopputuloksesta.

Muutamia harvoja kuvia jotka edes sinnepäin tältä paikalta.

Muutamia harvoja kuvia jotka edes sinnepäin tältä paikalta.

Vaihdoin maisemaa aika sukkelaan sivummalle. Hyvä puoli tuolla sinällään on se että suurimmalla osalla esteitä ei ole kuin estetuomari tms., eli ei ruuhkaa ja aika hyvin saat hakeutua asemiin ilman että kukaan tulee eteen.

Luokat eivät luonnollisestikaan kierrä kaikki samaa rataa, eli vähän väliä saa hakeutua uusiin asemiin. Näin ainakin jos on alkuunsa vaativimpien luokkien aikaan hakeutunut korkeille/vaikemmille esteille.

Tuumin että pitäisi ensi kerralla varmaan jättää esteet väliin suosiolla ja hakeutua paikkaan jossa ratsukolla hieman pidempi siirtymä esteiden välillä. Siitä kun löytyisi joku sopiva mutka hyvällä taustalla voisi tulla vauhdikasta kuvaa.

Tästä lajista voisi myös saada hienoa kuvaa laajakulmalinssillä, mutta itse en halua mennä niin lähelle kilpauraa että se toimisi ja etäkameraa en kyllä kehtaa pistää mihinkään esteen kupeeseen raksumaan. Koirat tuntuu enimmillään kääntävän vain päätään kun rapsahtaa, mutta näistä hevosista en olisi niin varma. Tuntuu että päivästä riippuen voivat pelästyä ja panikoitua ihan mistä vaan, linnusta, postilaatikosta, pressusta tai jostakin äänestä ja saletisti kamerasta. Eli ei, en käy a) sotkemaan kisaa b) aiheuttamaan kenenkään tippumista selästä. Pidemmillä putkilla mennään.

Kovaa kovaa. Aurinko lämmitti kivasti ainakin kuvaajaa.

Kovaa kovaa. Aurinko lämmitti kivasti ainakin kuvaajaa.