kuvia ja tunnelmia

Blogi

Blogiini tallentuu kokemuksia, tunnelmia ja taustoja kuvauskeikoistani satunnaisilla varuste/tekniikkajorinoilla maustettuna.

Sekoilua, säätöä ja sadetta - valokuvaajan Jämi84 (vai mikä se mitta nyt olikaan)

Otsikko aikalailla summaa fiilikseni omasta suorituksestani lauantain Jämi84 osalta. Ilmeisesti tuttu kisa erittäin tutuissa maisemissa kostautuu kun valmistatumisen tekee puolivillaisesti ja sitten ei edes noudata sitä puolivillaista suunnitelmaa.

Reitti tosiaan tänä vuonna meni aivan oman pihan vierestä ja muutenkin kisakeskus oli tänä vuonna Ikaalisten Kylpylällä eikä Jämillä jonne reitti kuitenkin kiersi.

Piti kuvata aamusta pari kilomeriä lähdöstä joten jätin auton Kilvakkalan koulun luo. Ongelma tuli siitä että tuliin sitten kävelleeksi ihan lähtöpaikalle asti joten lähdön jälkeen oli liian pitkä matka autolle ja tuli kova kiire ehtiä Jyllin jälkeisille poluille. Enhän mä ehtinyt ja lisäksi tuolla kankaalla olin miettinyt auton parkin ja reitin vain summittaisesti, joten tässäkin tuhraantui aikaa. Eli kotiläksyt pitää tehdä kunnolla vaikka takapihalla liikuttaisiinkin.

Olin sentään valmistautuessani laskeskellut kellonajat jolloin kärki jotakuinkin olisi muutamissa kuvauspaikoissa joten tiesin että myöhässä olen. Suuntasin siis uraan kohdalle jossa palataan Jämiltä. Muutaman kilometrin verran uraa sitten kuljin kohti paikkaa jos se melkein kohtaa Jämille menevän osuuden.

Ajattelin että kuulenpa sitten kun kärkeä vetävä mopo tulee. Mitään ja ketään ei tullut ja urakin näytti koskemattomalta, joten ajattelin että kärki on vielä Jämin suunnalla ja niin sen piti omien laskujeni mukaan ollakin. Päädyin siis urien kohtaamispisteeseen ja kuvailin Jämille meneviä kilpailijoita.

Yllätykseni oli suuri kun takaani yhtääkkiä tulikin Jämiltä palaavaan porukkaa ilman että etumopo tuli heidän edessään. Ihmetyksekseni siinä oli vielä "väärää" porukkaa, eli ne joiden oletin olevan kärjessä puuttuivat.

Naisten sarjan voittaja Sini Alusniemi oli odotetun kova ja myös tuli kuvauspaikkaan oikeasta suunnasta - tosin yllätyksekseni koska mopoa odottelin.

Naisten sarjan voittaja Sini Alusniemi oli odotetun kova ja myös tuli kuvauspaikkaan oikeasta suunnasta - tosin yllätyksekseni koska mopoa odottelin.

Siirryin siitä sitten enempi kuvailemaan Jämiltä tulevia kilpailijoita ja hetken kuluttua siihen tulikin kolme katsojaa jotka kertoivat että kärki ja mopo olivat menneet aikoja sitten väärää reittiä ilman että kävivät Jämillä. No offence mutta WTF säätöä. Nooh, en siitä sen suuremmin ajatellut. Harmiteltiin vaan kilpailijoiden kisan pilalle menoa ja vajaita reittimerkintöjä ja etumopon säätöä.

Useampi kilpailija kertoi että olivat ajaneet enemmän tai vähemmän harhaan sekä Jämin kankaalla että jo myös alussa Teikankaan suunnalla.

Itselleni tuli siinä sitten hälytystä kotia kohti. Syytä voi katsella edellisestä blogipostauksesta. Kun kotona homma oli raiteillaan siirryin pihan kulmalle kuvailemaan asfalttipätkällä ohi polkevia kilpailijoita. Ei mitään hurjaa vauhtia tuossa kohta koska takana oli monta sataa metriä ylämäkeä, mutta viimeisten kilometrien irvistyksiä ja hymyjä kuitenkin tarttui useisiin kuviin.

Tätä hyvää fillistä oli kilpaiijoilla runsaasti jaettavaksi myös kuvaajalle. Kiitos!!

Tätä hyvää fillistä oli kilpaiijoilla runsaasti jaettavaksi myös kuvaajalle. Kiitos!!

Samalla siinä ihmettelin kun tuloksia jo julisteltiin ja kärjessä oli nimiä jotka ilmeisesti eivät olleet käyneet Jämillä. Sittemmin fillarifoorumin keskusteluissa on tullut lisähavaintoja ja vahvistuksia sille että Jämi kyllä jäi kärjeltä väliin. Tuloksia ei ole muutettu joten en sitten tiedä mitä tässä on tekeillä. Viimeisimmän tiedon mukaan järjestäjän siunauksella kärki jatkoi matkaa ja veti jonkun kympin vajaan matkan. Öö, ei näin.

Ei sillä kovin kärki olisi varmaan ollut jotakuinkin sama vaikka olisivat koko matkan polkeneetkin, mutta oishan se tietenkin kiva jos kaikki vetäis saman matkan. Noin niinkuin muita kilpailijoita ajatellen.

Jos mä ensi vuonna kylpylän kiertämällä kokeilisin voittaa? Aikana 19 minuuttia kun menen hitaasti hömpsytellen ja käyn laskettelurinteen päällä maisemia kattomassa ja limsan juomassa.

Tosiaan monestakin syystä jäi nyt vähän säädön maku suuhun. En ehtiny Vatulaan vauhdikkaille paikoille, mutta oli kuitenkin kiva muutaman viikon tauon jälkeen kuvailla urheilua vaikkei nyt siis mitään ihan kunigaskuvaa syntynytkään. Toivottavasti noista kuitenkin on iloa ja muistoja osallitujille.

 

 

 

Kimmo Virkki