kuvia ja tunnelmia

Blogi

Blogiini tallentuu kokemuksia, tunnelmia ja taustoja kuvauskeikoistani satunnaisilla varuste/tekniikkajorinoilla maustettuna.

Kenttäratsastuskauden päätös Niinisalossa

(yritys #2, tää mokoma hukkasi mun liki valmiiksi kirjoitetun postauksen bittiavaruuteen haisevan virhenootin kera)

Viime viikolla tuli jälleen ajankohtaiseksi suunnata Niinisalon kuvaamaan kenttäratsastusta. Järjestävänä seurana Niinisalon Ratsastajat. Tälle vuodelle tämä oli kolmas kerta ja viime vuonnakin kävin siellä kahdesti. Paikat ja meno ovat siis jotakuinkin tutuksi tulleet. Aiemmin olen kuvannut vain sunnuntain maastokokeen mutta tällä kertaa olin paikan päällä myös lauantaina.

Lauantaina siis ratsastettiin koulu ja esteet varuskunnan alueen sisäpuolella olevilla kentillä. Keli oli aamulla niin sateinen että meinasin jättää väliin koko reissun, mutta aamupalan aikana homma sade muuttui enempi tihkuksi joten päätin sitten kuitenkin lähteä ajamaan kohti Niinisaloa. Epäröinti kuitenkin aiheutti sen että hieman myöhästyin aloituksesta ja kourallinen koulukokeen ensimmäisiä ratsukoita jäi kuvaamatta.

Koulua ratsastettiin kahdella vierekkäisellä hiekkakentällä ja mulla meni hetki tuumiessa mitenkä homman hanskaan parhaiten. Päädyin aika pian kuvailemaan porttienpuoleiseen päätyyn (eli siis kauas estekentästä). Sieltä jotakuinkin kenttien välistä kuvailin parhaani mukaan molempien kenttien ratsukoita. Kiire siinä hieman tuli yrittää seurata ja omaksua kummankin kentän ohjelmia ja funtsia että koska ratsukko tulee jotakuinkin sopivasti ja sopivaan paikkaan. Toisella kentällä taustaksi kuviin tuli pääasiassa (rumia) armeijan perävaunuja mutta toisella kentällä taustat jäi pääasiassa ihan siisteiksi.

Luokan 1 esteet alkoi yllättävn nopeasti ja koska olin siitä kentästä kaukana mulla meni hetki hoksata että siellä nyt jotakin tapahtuu. Kuulutuksetkaan ei minulle asti oikein kuuluneet joten taas missasin muutaman ensimmäisen ratsukon. Kävin sitten kuitenkin kuvaamassa loput luokasta 1 ja sitten palasin kuvaamaan koulua. Luokka 2 jäi esteillä kokonaan väliin koska kuvasin luokan 3 koulua siihen asti kunnes muutama "sometuttu" oli ratsastanut ja sitten siirryin estekentän laidalle funtsimaan miten jatkaisin siellä kuvaamista. Luokasta 3 kuvasin esteiltäkin "tutut" ja sit oli jo pakko lähtee kotiin. Väsy ja nälkä ja sormetkin kohmeessa. Piti kuitenkin säästää paukkuja sunnuntaille.

Vinkki vinkki, todennäköisyys että satun kuvaamaan juuri sinut (tai ottamaan paljon kuvia sinusta) kasvaa jos mua seurailee esim. Instagramissa ja vaikka tykkääkin muutamasta kuvasta toisinaan (kimmo.virkki) ja mulle hiljalleen syöpyy nimi mieleen. Toki pyrin aina kuvaamaan mahdollisimman monta kilpailijaa lajista riippumatta, mutta joskus tapahtuu paljon päällekkäin ja silloin pitää tehdä valintoja. Ainiin, ostamalla multa ison resoluution kuvan todennäköisyys kasvaa suuresti koska silloin nimi on mielessä liki varmasti! Mä kuitenkin skannaan osallistujat aina etukäteen tuttujen varalta.

Kouluratsastus on mulle suuri mysteeri. Esteet ja maaston ymmärrän, ne ovat vauhtilajeja ja vauhdin kuvaaminen on mulle tuttua. Kouluratsastuksessa mä en ole ollenkaan varmaan mikä näyttää ratsastajien mielestä hyvältä, tai milloin suoritus on puhdas ja liikkeet oikein. Ei hajuakaan. Olen mä toki kouluratsastusta nähnyt ja kuvannut ja kyllä mä piaffen, passagen ja pohkeenväistöt tiedän ja tunnistan. Kahta ensimmäistä noista ei näissä karkeloissa taideta nähdä, mutta pohkeenväistö lienee peruskauraa ainakin joissakin luokissa.


Sunnuntaina oli siis maastokokeen vuoro. Keli oli ainakin kuivempi jos ei välttämättä yhtään lämpöisempi.

Kuten tuossa jo kirjoitin niin tämä taisi olla viides kerta Niinisalossa maastokoetta kuvaamassa ja alkaa muutamat vakioesteet olemaan hitusen puhkikuvatut. Niinpä olin päättänyt tällä kertaa pääasiassa kuvata jotakin muuta kuin aiemmin. Itseasiassa olin ajatellut jatkaa siitä mihin kesällä homman lopetin, eli laukkapätkän kuvausta ns. panning-tekniikalla.

Kuvauspaikaksi luokalle 1 valitsin rengasesteen jälkeisen pätkän jossa ei ole seuraavaa estetä ihan heti vaan siinä päästellään hetki laukalla vähän reippaammin. Kuvasin kyllä myös rengasesteen ylityksen koska käytössä ollut zoom-objektiivi yletti jotakuinkin riittävästi ko. esteelle. Aiemmin olen rengasestettä kuvannut suoraan sivulta samalla kun olen kuvannut edellisen esteen (banketin(??)) etuviistosta. Sainpahan renkaisiin siis uuden kuvakulman.

Tässä tuli hieman kiire säätää kameran asetuksia koska en voinut laukkaa ja rengasestettä kuvata samoilla asetuksilla koska laukat kuvasin ns. panning tekniikalla. Jätän kuvaustekniset jargonit nyt tähän ja totean vaan että hitusen kiire tuli ja onneksi sormet ei olleet jäässä tai jäykät. Luokan 4 kuvasin samalla tavalla jotakuinkin samalla suunnalla paitsi etten kuvannut ollenkaan edeltävää estettä.

Aiemmin olen valittanut että järvestä nousua olisi hieno kuvata, mutta se on hankalaa koska siinä kohdin rataa yleensä patsastelee paljon katsojia jotka tuppaavat hyppiä kuvauslinjalle jatkuvasti. Käytännössä usein olen vaihtanut paikkaa tuosta pois nopeasti koska menee ihan arpapeliksi saako kuvan ratsukosta vai jonkun katsojan päästä/ahterista.

Tällä kertaa katsojia ei ollut ruuhkaksi asti ja lisäksi asemoin itseni hyvin lähelle uraa ja järvestä nousun jälkeistä tukin ylitystä. Ei mun eteen olisi voinut tulla ilman että olisi jotakuinkin kierinyt jyrkkää rinnettä alas (itsekseen tai autettuna... vitsi vitsi).

Olin siis hyvissä asemissa, mutta ei tuo silti mikään helppo paikka ollut kuvata. Siinä oksien lomassa oli varsin pieni rakonen jossa ratsastaja ja hevonen olivat näkyvissä ennen kuin katosivat uusien oksien taa. Sekunti ehkä vähän toista siinä oli aikaa tarkentaa ja ottaa pari kuvaa. Mun kamera ottaa 10 kuvaa sekunnissa ja usempien kohdalla tarkennuksen jälkeen ehdin ottaa 3-4 kuvaa ennen kuin seuraavissa kuvissa sitten ratsukko oli jo uusien oksien takana.

Ainoastaan yhden ratsukon missasin kokonaan. Tämän kohdalla tarkennus olisi osunut oksiin ja ratsukko jäi epätarkaksi. Syytä on huomata että tarkennus pitää osua ratsastajan silmiin/päähän, eli yhtään ei lämmitä jos hevosen häntä on tarkka mutta ratsastajat silmät eivät ole. Tarkasti ja huolella pitää siis sohia vaikka olisi kiirekin jotta kuvat onnistuu. Kuviin tarttui myös onneksi hieman orastavan syksyn värejä. HYvä, koska muuten kuvat olisivat voineet harmaassa säässä jäädä varsin harmaiksi.

Kimmo VirkkiComment