DH Suomi Cup Laajavuori kuvat nyt kuvakaupassa / Photos now in store! (click this)

Tämä sivusto käyttää evästeitä hyvän käyttäjäkokemuksen takaamiseksi ja anonyymin analytiikan keräämiseksi sivuston kävijöistä. Evästeitä EI käytetä mainontaan. Lisätietoa.

Selvä!!!

Mar 25, 2020
Muutama vinkki astrokuvaukseen, osa 2: revontulet

Tämä on astrokuvaus (avaruus, tähdet, yms.) aiheisen postaussarjan toinen osa ja aiheena on revontulien valokuvaaminen. Ajankohta on mitä otollisin sillä vajaa viikko sitten oli edellinen revontuliyö (täällä etelässä). Tuon yön revontulet eivät olleet mitään erityisen huikeita, mikä on varsin tavallista (täällä etelässä). Saattaa hyvinkin olla talvikausia jolloin kunnon avaruusmyrskyjä ei ole. Revontulet  aiheutuvat auringosta lähtevien hiukkasten osuessa maan ylempään ilmakehään. Revontulien näkyminen vaihtelee siis auringon aktiivisuuden mukaan ja auringonpilkkujaksojen mukaan. Kannattaa lukea lisää Wikipediasta.


Teknisiä seikkoja

Olennaista siis revontulien valokuvaamisessa on se että niitä olisi näkyvissä. Omasta kokemuksesta parhaimmat revontuliajat vuosikalenterissa osuvat usein syksyyn ja lopputalveen. Yhdet hienoimmat revontulet mitä olen nähnyt ja kuvannut olivat aivan elokuun lopussa. Tarkempaa tilannetta lähi-iltojen suhteen kannattaa seurata Ilmatieteenlaitoksen sivulta. Luonnollisestikin myös kirkas sää on vaatimus. 

Aivan himmeimpiä revontulia voi olla vaikea havaita paljain silmin etenkin jos on kaupunkialueella tai muualla jossa on valosaastetta. Tarkkailu suuntana kannattaa tietenkin olla pohjoinen. Etenkin tuollaiset rauhallisemmat revontulet onvat varsin matalalla joten pohjoisen suuntaan on syytä olla varsin avara näkyvyys. Vähänkään voimakkaammat revontulet näkee hyvin paljain silmin, voimakkaista revontulista ei voi erehtyä tottumatonkaan silmä. Tässäkin asiassa silmä kehittyy varsin nopeasti havaitsemaan hyvinkin himmeän vihertävän kajon.

2019 syksyllä syyskuun lopussa olin kuvaamassa rannalla josta oli hyvät näkymät pohjoiseen. Illalle oli hieman kohonnut revontulien todennäköisyys. Varsin pian auringonlaskun jälkeen, ja taivaan hieman tummuttua alkoikin näkyä hienoista kajoa.

15mm, 20sek, f/2.8, ISO800: Matalalla taivaanrannan päällä kuvan oikealla puolella näkyy hienoista vihreöää kajoa. 

Usean kuvan panoraama, 10sek, f/4, ISO1600: noin 45minuuttia myöhemmin horisontin yllä oli laaja rauhallinen revontuli kaari, ylemmän kaaren alla oli hetkittäin hieman kirkkaampi ja aktiivisempi revontulikaari.
Usean kuvan panoraama, 8sek, f/2.8, ISO3200: MAalinkuun puolessa välissä 2020 samalla rannalla kuvattu hieman aktiivisempi revontulikaari.

Revontulien kuvaamiseen tarvitaan jalusta, valotusajat ovat sen verran pitkiä että käsivaralta ei oikein hyvää jälkeä tule. On tosin syytä mainita että mitään erityisen pitkiä valotusaikoja ei tarvita revontulien kuvaamiseen. Jopa yllä olevien kaltaisten varsin maltillisten revontulien kuvaamiseen riittää 8-20 sekunnin valotus. Tässä itselläni oli kaikissa varsin suuri aukko f/2.8 mikä lyhentää valotusaikaa. Näissä kuvissa ei ollut etualalla mitään minkä tarvitsisi olla tarkka, eli syvyysterävyyden vuoksi ei aukkoa näissä tarvinnut pienentää. Terävien muotojen kuvaamiseen EI saa käyttää liian pitkää valotusaikaa koska hieno muoto menee vain sutuksi. Jos etulalalla on jotakin jonka haluaa tarkaksi/tarkemmaksi voi olla tarpeen sulkea aukkoa hieman, f/4 ja f/5.6 toimivat vielä hyvin, mutta tilanteen mukaan joko valotusta pitää pidentää tai ISOa nostaa (tai molemmat). Toisaalta isommallakin aukolla voi tarkentaa siihen etualalalle koska revontulien ei tarvitse olla tarkkoja. Tässä pätevät ihan normaalin aukon ja syvyysterävyyden lainalaisuudet.

Tässä ja muussakin valokuvauksessa jossa käytetään jalustaa ja pitkiä valotusaikoja, on tärkeää käyttää kameran laukaisuun joko kaukosäädintä tai viivästystä ettei käsin painallus aiheuta kuviin tärähtelyä. Etenkin jos on heppoinen jalusta voi kamera värähdellä pitkänkin tovin napin painalluksen jälkeen. Tämä korustuu pidemmillä polttoväleillä. Itse käytän 3 sekunnin viivettä silloin kun kaukosäädin ei ole käytössä. Kannattaa tutkia kameran ohjekirjaa jos et tiedä kuinka tällainen viive asetetaan käyttöön. 

Ei-tekniseksi välipalaksi pari kuvaa joissa selkeästi myös muuta kuin vihertävää väriä.

Punaa
Violettia

Taiteellisia seikkoja

Alkuunsa tietenkin on vain kuva saa tuota vihreä kultaa tarttumaan kuviin. Ja erittäin näyttävät revontulet eivät välttämättä kuvaan mitään erityistä muutama kaipaakaan. Kuitenkin jos hienoa kuvaa haetaan ei revontulien kuvaamisessakaan voi unohtaa hyvän valokuvan sääntöjä. Mitä muuta kuvassa näkyy? Mitä etulalla on? Mihin silmä kiinnitty ensin, mihin silmä kulkee kuvassa. Onko kuva tasapainossa?

Etualalla / kuvan alaosaan olisi tietenkin hienoa saada jylhää maisemaa, tuntureita, vuoria, tms. Täällä etelässä moisia ei ole tarjolla, itseasiassa maisema ei ole mitenkään erityisen jylhää. Mutta sillä mitä on, on tultava toimeen tai sitten reissattava Lappiin.

Itse pyrin käyttämään vesielementtiä apuna kuvissa, eli järveä, jokea, yms. Näistä usein voi saada hyvä heijastuksen. Omia mielestäni parhaimpia revontulikuviani voi löytää tältä sivulta (huom! kaikki kuvattu kotiseudulla täällä etelässä). Olen tuolta sivulta karsinut aikapaljon revontulikuvia pois, lisäksi aivan tuorempia viime ja tältä vuodelta en ole vielä arvioinut ns. sillä silmällä eli lisää täytettä sinne voi tulla.

Instagramissani on runsaammin näitä kuvia kunhan vaan viitsii skrollata.

Tyynestä järvenpinnasta heijastus ja menin sitten itsenikin tunkemaan kuvaan
Tyynestä ja usvaisesta järveninnasta heijastus. Usva saatu esiin taskulampun avulla (nopea pyyhkäisy).

Toisaalta voi käyttää mielikuvista ja hakea erilaisia elementtejä kuviin kuten päiväsaikaankin. Itse olen muutaman illan aikana kokeillut tuulivoimaloita visuaalisina elementteinä kuvissa. Kannattaa myös kokeilla eri polttovälejä, aina erittäin laaja kuvakulma ei ole tarpeen ja joskus pitkälläkin putkella voi saada mainion kuvan.

200mm, 20sek, f/3.5, ISO800. Tarkennettu voimalaan, kuvattu kaukaa. Valotusaika hieman liian pitkä sillä tähdet menneet viiruiksi. 5-10sek ja ISO1600/3200 olisi ollut parempi.
24mm, 6sek, f/4, ISO3200: Tarkenettu etummaiseen voimalaan, aukkoa pienennetty hieman jotta syvyysterävyys oliksi hieman suurempi
62mm, 20sek, f/5.0, ISO1600. Tässäkin valotusaika liian pitkä koska tähdet menevät viiruiksi.

Olennaiset apuvälineet

  • Ilmatieteenlaitos
  • Säänennusteet
  • Jalusta
  • Kameran kaukosäädin tai sitten viiveen käyttö

Harkitse:

  • Koko kuvan sommittelua ja sisältöä, myös polttoväli
  • Tarkennus: etuala vs. taivas
  • Syvyysterävyyden tarve (vs. valotusaika/ISO)
  • Valotusaika: rauhalliset vai nopeat revontulet (vs. aukko/syvyysterävyys)


Huom. omat revontulikuvani eivät nyt toki ole mitään maailmaluokan kuvia, mutta ehkäpä näiden kuvien ja selostukseni avulla asiasta kiinnostunut pääsee alkuun tai saa uusia ajatuksia.