DH Suomi Cup Laajavuori kuvat nyt kuvakaupassa / Photos now in store! (click this)

Tämä sivusto käyttää evästeitä hyvän käyttäjäkokemuksen takaamiseksi ja anonyymin analytiikan keräämiseksi sivuston kävijöistä. Evästeitä EI käytetä mainontaan. Lisätietoa.

Selvä!!!

Mar 14, 2020
Muutama vinkki astrokuvaukseen, osa 1: kuun valokuvaus

Itse olen lähinnä satunnainen astrokuvaaja, eli siis kuvailen (tähti)taivaan hienouksia toisinaan, satunnaisesti, fiiliksen mukaan kelin osuessa kohdalleen.

Laajempia maisemallisia kuvia kuvailen hieman useammin kuin syväntaivaan kohteita. Itselläni ei ole käytössä (vielä) träkkeriä, eli tuollaista seurantajalustaa (vai mikä se on) joka seuraa maapallon pyörimistä ja pitää siten tähtitaivaan kohteet paikallaan suhteessa kameraan. Tämä siis pääasiassa rajoittaa syväntaivaankohteiden kuvaamista koska niihin tarvitaan piiiitkiä valotuksia. 

Käyn läpi tässä postaussarja seuraavien kohteiden valokuvaamisen: kuu, revontulet, linnunrata, startrails (tähtivanat, vai mitähän nämä olisi suomeksi) ja syväntaivaan kohteet (galaksit, tähtisumut)

Aloitetaan kuitenkin helpoimmasta kohteesta.

Kuun valokuvaaminen

Kuun on ehkäpä avaruuden kohteista se helpoiten kuvattava. Ei varsinaisesti vaadi mitään erityisiä ominaisuuksia kameralta tai sen suurempaa tekniikkaa. Myöskään jalustaa ei välttämättä tarvita vaan kuvata voi ihan käsivaralta. Toisaalta helppoudesta huolimatta kuuta ei kovinkaan paljon tule kuvattua, koska usein avaruuden kohteiden kuvaamisessa kuun on itseasiassa haitaksi.

Voi tietenkin valita kuvaako kuun laajemmalla objektiivilla osana maisemaa, pitkälä putkella lähikuvana vaiko kenties jotain siitä välistä.

Seuraavassa muutama esimerkki.

Täysikuu / maisema (20sek valotus, f/1.8, ISO800)

Yllä oleva kuva ei ole kuvana mikään erityisen häävi, mutta sen avulla voi näyttää kuun (valo)voiman ja myös sen miksi kuu, etenkin täysikuu, on astrokuvaajalle haitallinen. Täysi kuu nimittäin valaisee tolkuttoman paljon. Kirkkaana yönä täysi kuu valaisee niin hyvin että paljain silmin ilman lisävaloa näkee vallan mainiosti ja varjojakin muodostuu. Samalla monien muiden taivaan kohteiden havaitseminen vaikeutuu tämän "valosaasteen" vuoksi. Huom! Oikeassa laidassa kajastaa hieman heikot revontulet.

Valot (Nikon D500, 20sek, f/1.8, 18mm, ISO400 - panoraama)

Yllä toinen vähän laajempi kuva. Taustalla kaupunginvaloja (keltainen), kaukana horisointissa ilotulituksia, samoin vasemmalla punainen kajo tulee ilotulituksista. Vasemmalla ylhäällä hieman revontulia. Lisäksi tähtienkin valoa näkyy kuvassa. Tämäkään ei ole erityisen häävi kuva, mutta tykästyin tähän siitä syystä että tässä näkyy valoa todella monesta eri lähteestä.

Laajemmissa maisemissa valotus hieman vaihtelee sen mukaan haluaako korostaa etualaa, vaiko taivasta/kuuta. Makuasia, ei tähän oikein muuta neuvoa ole. Luonnollisestikin se onko maa lumessa vai ei vaikuttaa tilanteeseen myös. Kuun silta vedessä on monesti hieno elementti kuviin vangittavaksi.

Tällaisten kuvien ottamiseen kameran lisäksi jalusta on tarpeen. Objektiivin on syytä olla varsin valovoimainen, joskaan aivan suurimalla aukolla ei välttämättä ole syytä kuvata, jolloin hieman vähemmän valovoimainen objektiivikin riittää. Riippuu siis siitä onko etualalla jotakin jota haluaa kuvassa tarkemmaksi. Myöhemmässä sarjan postauksessa käsittelen enemmän sitä mihin on hyvä milloinkin tarkentaa. Pienempää aukkoa voi aina kompensoida isommalla ISO-asetuksella, sen kanssa näissä kuu kuvissa harvemmin tarvitsee venyä äärimmäisyyksiin.

 

Kuu nousee - Nikon D500, 340mm, 1/160s, f/5.6, ISO3200

Yllä oleva kuva on suuressa määrin hyvän onnen ansiota. Olin samana aamuna kuvaamassa verikuuta joten työreissulla minulla oli kalustoa mukana. Objektiivina Nikon 200-500mm f/5.6, eli ei mikään ilmiselvä saatika paras objektiivi tähän tarpeeseen, mutta sillä mennään mitä mukana oli. Minulla ei myöskään ollut jalustaa tässä mukana joten valotusta piti venyttää niin pitkäksi kuin näin pitkällä polttovälillä uskalsin, ja silti ISO nousi korkeaksi. Tämä on siis kuvattu alkuillan sinisenä hetkenä tammikuun loppupuolella kuun juuri noustessa horisontin (ja maaston) yläpuolelle.

Tällaisia kuvia joissa kuu näyttää suhteettoman suurelta suhteessa etualalla oleviin rakennuksiin näkee varsin paljon. Näissä olennainen seikka on juurikin tuo pitkä polttoväli (340mm vastaa 510mm polttoväliä jos täysikennoisella/full frame kameralla. Yleisesti sanoisin että 200mm ylöspäin tätä tyyliä voi alkaa kokeilemaan. Mitä pidempi polttiväli sitä suurempi kuu on suhteessa etualaan. Riippuen siitä mitä haluat etualalle sommitella voi kuvauspaikkaa joutua hakemaan lähempää tai kauempaa. Kuvauspaikalta kirkolle on hitusen vajaa 2km matka. Jos olisin halunnut saman sommitelman kuvaan mutta kuun isommaksi niin olisi pitäny olla kauempana, vaikkapa 3km päässä, ja käyttää pidempää polttoväliä. Tässä kuvauspaikassa se ei olisi ollut mahdollista. Eli tällaisten kuvien ottamiseen pitää käyttää aikaa myös kartan ääressä suunnitteluun, tai sitten ottaa kuvat tuurilla kuten minä tein tämän kuvan kanssa. Lisäksi myös on olennaista tietää mistä ja mihin aikaan kuu nousee/laskee.

Hyviä apuvälineita ovat siis:

Huomioitavaa:

  • Sommittelu
  • Valmistautuminen, jos haet jotakin tiettyä kuvaa / tietystä paikasta

Entäpä sitten jos haluaa ottaa lähikuvia kuusta. Tämä periaatteessa on vieläkin yksikertaisempaa koska ei tarvi etualalla olevaa maisemaa miettiä, eikä liioin välttämättä tarvitse jalustaakaan. Iso polttoväli on tosin tarpeen. Monissa super-zoom kameroissa on näennäisesti iso polttoväli, mutta toisaalta niiden kennot ovat usein pieniä joten kuvanlaatu voi kärsiä. Järjestelmäkameroissa on isommat kennot, mutta silloin myös objektiivien koko (ja hinta) kasvaa. Kannattaa aloittaa ja kokeilla sillä kalustolla mitä itseltä löytyy.

Puolikuu - Nikon D500, 800mm (400mm f/2.8 + TC2.0), 1/1000s, f/8, ISO800

Ylläolevan kuvan ottamiseen on käytetty kroppirunkoa, 2x telejatketta. 400mm objektiivista tulee telejatkeella 800mm ja kun huomioidaan kameran pienempi kenno niin täyskennoa vastaava polttoväli on 1200mm. Huomioi lyhyt valotusaika, näin pitkällä polttovälillä pienikin tärinä kostautuu epätarkkuutena. Toki, objektiivissa oli kuvanvakaaja ja tätä olisi voinut koettaa vaikkapa 1/500s valotusajalla, mutta otin varman päälle. ISO800 on kuitenkin vielä hyvin maltillinen ja ei kirkkaasti valaistussa kuussa aiheuta kovinkaan suurta kuvanlaadun heikkenemistä. Aukko on varsin pieni (f/8), tämä johtuu siitä että objektiivin f/2.8 muuttuu 2x telejatkeen käytön myötä f5.6:ksi. 2x telejatke ei ole ihan terävimmillään suurimmalla aukolla, joten pienensin sitten vielä yhden pykälän f/8:ksi. Tässä kuvassa käytin jalustaa, kompo on niin painava ettei sitä viitsi käsissään pidellä, ellei pakko.

Jos et ymmärtänyt ylläolevasta juuri mitään, ei se kuvaamista haittaa.

Huomioitavaa:

  • Niin pitkä polttoväli kuin mahdollista
  • Riittävän lyhyt valotusaika jotta kuva on terävä (täysin kuun aikaan tämä ei ole ongelma)
  • Älä pelkää korkeaa ISO asetusta (tolkullisissa rajoissa)

Verikuu - D500, 500mm, f/5.6, 0,5s, ISO3200

Yllä oleva verikuu kuva on kuunpimennyksen aikaan kuvattu. Polttoväli ei tässä ollut ihan yhtä pitkä kuin edellisessä lisäksi utuisan ilman ja kuun pimennyksen (eli maan varjon) vuoksi kuu ei ollut itseasiassa kovinkaan kirkas. Tämä näkyy siinä että valotusaikaa venytin niin pitkäksi kuin kehtasin ja silti ISO asetus oli varsin korkea. Luonnollisestikin tämä on kuvattu jalustaa käyttäen. On syytä huomata että pitkällä polttovälillä kuu liikkuu jo yhden sekunnin aikana selvästi kuvassa, eli valotusta ei voi kovin pitkäksi laittaa tai kuvasti tulee epätarkka. Tästäkin aiheesta tulevissa postauksissa lisää.

Pilviharso

Tämä on tuore kuva joidenkin päivien takaa kun juuri oli ohitettu täyden kuun aika. Taivas oli varsin pilvinen, välillä kuuta ei näkynyt ollenkaan ja välillä se loimotti kauniisti pilvien takaa ja ohi kiitävät pilvet loivat upeita kuvioita taivaalle.

Kuun kuvaaminen on pohjimmiltaan aika yksinkertaista, oli kyse sitten lähikuvista tai maisemakuvista. Siinä pätevät samat periaatteet valotuksen ja sommittelun suhteen kuin päivälläkin kuvatessa.

Seuraavassa postauksessa käyn läpi revontulien valokuvaamista. Revontulia olenkin kuvannut huomattavasti enemmän kuin kuuta. Vaikka niitä täällä eteläisessä Suomessa ei nyt liian usein pääse kuvaamaan. Niidenkin kuvaaminen on pohjimmiltaan hyvin yksinkertaista, mutta siitä siis lisää seuraavassa postauksessa.