Vihdoin koitti se hitusen luminen aamu jolloin pääsin taas urheilukuvauksen pariin. Kevät on ollut tältä osin varsin hiljainen useammastakin syystä. Nyt kevään ja kesän myötä tahti hieman kiihtyy. Kovin rutistus näyttäisi osuvan loppukesään ja alkusyksyyn.

Oli  siis (vähemmän yllättäen) suunnattava Jämille jossa kisattiin L-SVU:n järjestäämä valjakkourheilun Jämin kevätkisa. Tämä kevät kisa on yleensä  ja tälläkin kertaa hieman kevyempi rutistus koska osallistujia on kohtuullisesti ja kisat käydään yhden päivän aikana. Päätin itsekin lähteä kevyemmällä varustuksella ja jätin sekä pitkät että eksoottiset linssit kotiin. Matkassa siis kahdella kamerarungolla, toisessa vakiotyöjuhta 70-200mm f/2.8 ja toisessa 24-70mm f/2.8. Jälkimmäinen oli jalustassa remote-kamerana jota ohjasin radiolla.

Aamu oli harmaa ja maassa ohut lumipeite edellisen yön jäljiltä. Tarkoitus oli myös jättää reitin takamutkat tällä kertaa rauhaan ja 6-8 koiran valjakoiden puuttuessa juoksijoita lukuunottamatta matka oli kaikilla luokilla 4,9km (kuntonen vitosen reitti). Luokkien välit olivat myös varsin lyhyet koska aikaa ei tarvinnut varata reittiohjausten säätämiseen koska siis melkein kaikki menivät saman reitin. Oli siis parempi jäädä kentän reunoille jossa lyhyellä ja pienillä siirtymisillä pystyy samaan aikaiseksi kuitenkin vaihtelevan näköistä kuvaa. Lisäksi loppumarssi maalialueelle olisi lyhyt, eli hyvin ehtisi kuvaamaan viimeisen luokan maaliintuloja ja lasten luokan.

Pääasiallinen  kuvauspaikka oli ensimmäisessä mutkassa jossa reitti kääntyy kentän reunalta metsään ja samalla alamäkeen. Hienoa kuvauspaikka mutta myöskin varsin haastava. Vauhdit ovat tässä varsin kovat joten kun mäenpäältä valjakko tulee näkyviin ei tarkennuksella ja kuvaamiselle jää aikaa kuin sekunti tai maksimissaan kaksi. Eli nopea tarkennus pari lyhyttää sarjaa kuvia, zoomaus ulos ja vielä viimeinen sarja.

Alla aluksi video joka näyttää yhden kuvasarjan. Alkuun kuvattu 200mm, sitten kesken sarjan zoomattu ulos 140mm ja lopussa vielä 110mm. Tähän sarjaan meni todellisuudessa noin 2 sekuntia. Joissakin sarjoissa kuvaan vielä pidemmälle ja tämä näkyy alla olevissa kuvissa.

Viimeisiä luokkia siirryin kuvamaan suoralle likemmäs maalia. Näissä kuvissa on se kiva puoli että näihin saa taustoiksi sekä lähtöaluetta että Jämin rakennuksia. Eli kuviin saa vähän kontekstia mukaan eikä pelkkää puita ja metsä mikä on tilanne useimmiten tuolla reitin takamaastoissa.

Harrastusluokan lähtöen jälkeen siirryin maalin puolelle kuvaamaan ko. luokan maaliin tuloa ja sitten vielä juoksijoita.

Sitten  siihen suomalaiseen small-talkkiin eli puhutaanpa säästä. Aamu oli siis  harmaa ja luminen, vähän nollan yläpuolella mutta onneksi kentän laidoilla ei tuullut kovaa. Jämin tuuli voi joskus olla varsin voimakas. Ei sillä vaatetta oli riittävästi ja päällimmäisenä goretexia päästä varpaisiin joten kyllä sillä tuulenkin olisi taklannut. Sormillehan tässä useimmiten hieman kylmä tulee vaikka sormikkata tai kynsikkäitä useimmiten käytänkin, mutta toisinaan kameraa tai varusteita säätäessä on kuitenkin kätevintä ottaa käyttöön paljaat sormet.

Aamun  kääntyessä päiväksi lumi suli ja aurinko alkoi paistaa. Jonkin aikaa sai kuvata oikein mukavissa olesuhteissa. Sitten tilanne kuintekin kääntyi varsin vaihtelevaksi. Tuntui kuin vuoden ajat olisivat vartin aikanakin vaihtuneet useamman kerran. Välillä tuli lunta vähän, sitten taas paljon ja hetken paistoi aurinkokin. Ja sama kierros uusiksi. Juoksuluokkien ja palkintojen jaon aikana lunta tuli todella sakeasti. Välissä ollut lasten luokka sen sijaan kisattiin lumettomassa kelissä.

Seuraavaksi pitää tuumata ehdinkö kuvaamaan Bike Trialia myöhemmin toukokuussa vai onko seuraavaksi vuorossa kesäinen Tampereen Yö-rogaining kesäkuun alussa.