Tämä on kylmässä ja märässä valokuvaamiseen liittyvän postaussarjan toinen osa. Näissä postauksissa käsiteltävää keliä voi olla Suomessa jotakuinkin 10 kuukautta vuodessa vaikkakin päällimmäisenä mielessä on juurikin nämä loppusyksyn noin nollan asteen sateiset kelit.

Kuvaajan varustautumisen kannalta on huomattavasti helpompaa jos voi pitää ylimääräistä / varmuudenvuoksi-vaatetta autossa johohon pääsee käsiksi nopeasti. Toisinaan kuitenkin tilanne on se että tämä ei ole mahdollista esimerkiksi kuvaupaikkojen sijainnin tai aikataulun vuoksi. Tällöin koko kuvauspäivän kamat niin kuvaamiseen kuin kuvaajalle pitää kantaa mukana.

Reppu

Jo edellisessä postauksessakin mainittu iso ja kestävä reppu (Voodoo Tactical Large Tobago Cargo Pack) on itselleni yksi tärkeimmistä varusteista. Itse en käytä mitään varsinaista "valokuvausreppua" sillä en ole löytänyt niistä omiin tarpeisiin sopivaa. Minulle on tärkeää että mukaan mahtuu valokuvauskamojen lisäksi runsaasti eväitä ja juomista sekä vaatteita ja muita varusteita. Repun on syytä olla myös kestävä koska siellä on usein varsin paljon painavaa ja arvokasta lastia, mutta reppu on myös se joka varusteista saa kovinta kohtelua. Se aina liki aina jossakin maassa makaamassa tai puuta vasten. 

Vaatetus

Vaatetus tietysti olosuhteiden mukaan ja tässä ei varmaan kenellekään ulkoilmaihmiselle ole mitään erityistä uutta. Muutaman seikan haluan kuitenkin erityisesti mainita. Usein päiviin mahtuu sekä rivakkaa liikkumista että pitkäkestoista paikallaan oloa. Vaatetuksen on siis syytä sopeutua tähän esim. niin että kuoritakissa on tuuletusaukot kainaloissa ja kentien vaikka takin alla olevaa välikerrastoa saa hieman/kokonaan avattua silloin kun ollaan rivakammin liikkeessä. Minulla on usein mukana kaksi pipoa, ohuempi ja paksumpi. Ohut on päässä silloin kuin olen liikkeessä ja paksun laitan päähän sitten kun pysähdyn ja aloitan kuvaamisen.

Kannattaa huolella harkita paljonko on aikaa riisua ja pukea vaatteita liikkumisen ja paikallaan olojen välissä. Usein on varsin kiire ja aika kuuluu aika huolella kuvauskalustoa säätäessä (siis jos matkassa on remote-kameraa tai salamakalustoa). Toisekseen jos sataa niin syytä varmistaa ettei mikään vaatteista kastu kun pukee/riisuu tai että märät vaatteet eivät vie turhaa kosteutta esim. reppuun. Minulla pääasiassa on pipoa ja hanskoja lukuunottamatta kaikki päälläni ja säädän tuuletusaukkoja ja vetoketjuja tarpeen mukaan. En siis esimerkiksi pue/riisu fleece-/villapaitaa tilanteen mukaan.

Minulle tärkeää on myös taskut joihin saa kätevästi tarpeellista kamaa kuten puhelin, etäkameran radio-ohjain, mikrokuituliina, linssisuojat, extra hanskat ja/tai pipo, jne. Tärkeää on että taskuja on riittävästi ja ne ovat tarpeeksi isoja. Myös taskujen sijainnilla on merkitystä sillä niihin pitää päästä hyvin käsiksi vaikka selässä olisi reppu ja kahdessa olkahihnassa kamerat. Kuoritakissani on ulkoupuolella kaksi rintatasku jotka ovat hyvin isoja. Normaali taskuja vatsan sivuilla niitä ei ole ollenkaan. Lisäksi kaksi povitaskua. Käsittääkseni takki on vuorikiipeilyä (valjaat) varten suunniteltu ja taskujen sijoitus mietitty että valjaiden, repun ja muiden kamojen kanssakin taskut ovat esillä. Usein käyttämässäni paksussa merinohupparissa taasen on isot taskut sivuilla, mutta myös "kengurutasku" takana alaselässä. Lisäksi vasemman olkapään alapuolella on pieni tasku. Olen todennut molemmat vaatekappaleet hyvin toimiviksi itselleni.

Omat pukeutumiseni: merino kerrasto, välihousut (kylmällä), fleecetakki tai paksu merinovillainen huppari (useimmiten jälkimmäinen koska siinä hyvät taskut - Varustelekasta Särmä merinohuppari), Arc'teryx Goretex kuoritakki ja -housut (3-layer, eli ohut, kevyt mutta kestävä), ohut pipo, paksu pipo tai molemmat

Kädet ja jalat

Jalkojen suhteenkaan ei oikeastaan mitään ulkona liikkuvalle erityistä eli tilanteen ja kelin mukaan, mutta käytännössä vedenpitävää on syytä olla. Itselläni on jalassa pääsääntöisesti Haixin gore-tex maiharit. Ne ovat tukevat ja vedenpitävät. Kestävät hyvin suossa seisomisen ja kivikossa könyämisen ja kaiken siltä väliltä. Joku voi pitää kumisaappaista enemmän ja itseltänikin toki sellaiset löytyy. Minä pärjään tuolla maihari+paksuvillasukka kombolla hyvin vielä pitkälle pakkasen puolelle. Hieman eristetyt neopreenikumpparit ovat minulla sen verran tuoreet että niitä en ole kylmällä testannut, mutta olettaisin inillä menevät vieläkin kylmempään keliin. Jossakin -10 asteen kylmemmällä puolen vaihdan sitten kunnon talvikengiin, mutta se keli menee sitten jo tämän postauksen ulkopuolelle ja talviolosuhteisiin voisin palata sitten kun on sellaiset kelit täällä Pirkanmaallakin.

Sukista ei kannata tinkiä. Kengästä riippuen jalassani on joku ohut alussukka ja päällä paksumpi villainen, tai sitten pelkästään paksumpi villainen sukka. Mitään mummon kutomia sukkia en käytä vaan jaloissani useimmiten on Bridgedalen sukat, paksuus ja pituus tilanteen mukaan. Nämä olen todennut itselleni parhaiksi myös pitkissä vaelluksissa. Toki kuvauspäivät eivät aina ole sukkien suhteen niin kriittisiä ja käytän usein myös mm. Varustelekasta ostettuja villa/villasekoitesukkia.

Käsien suojaaminen onkin sitten hitusen konstikkaampaa ja vaati selkeämmin erilaisia ratkaisuja kelin mukaan. Niin pitkään kuin mahdollista kelien kylmentyessä yritän kuvata ilman hanskoja, olennaista on että on hyvät ja pitkät hihat jotka lämmittävät jopa hieman kämmeniä ja kämmenselkää. Ennemmin tai myöhemmin tulee kuitenkin lämpötila ja/tai kuvauksen kesto pitenee niin paljon että on pakko saada sormetkin suojaan.

Ensimmäisenä käyttöön tulevat ohuet sormikkaat. Yritän suosia sellaisia joissa on kosketusnäyttöjen käyttöön soveltuvat sormenpäät jottei tarvitse niitä riisua kun puhelinta tai kameranruutua käyttää. Kameran kanssa nyt pystyy toimimaan ilman kosketusnäytön käyttämistäkin, mutta puhelimen kanssa ei, ja toisinaan puhelinta täytyy käyttää kuvauksen aikana esimerkiksi aikataulun/lähtöjärjestyksen tarkistamiseen, kartan lukemiseen, somettamiseen, jne. Sateisella kelillä uutuutena minulla on ohuehkot neopreenihanskat. Yhden kuvauskeikan pohjalta nämä tuntuvat toimivan varsin hyvin, mutta toki hikoavat hieman sisältä ja näitä ei viitsi käyttää kuin silloin kun oikeasti sataa kunnolla. Pienessä sateessa hieman kostuneet sormikkaatkin lämmittävät riittävästi/kohtuudella (ainakin villaiset). Kelin vielä kylmentyessä käyttöön tulevat erilaiset kynsikkäät. Toisessa parissa on vielä erillinen huppu jonka voi kääntää paljaiden sormenpäiden päälle silloin kun siitä ei tarvitse käyttää. Näillä yleensä kuvaan sitten jo ihan talven olosuhteissakin. Jos on lämpötila siinä nollan tuntumassa ja sataa vettä tai räntää yleensä sormikkaita/hanskoja on syytä olla ainakin kahdet. Jos auto tai muu jemma on käytettävissä niin sitten niitä toki voilla vaikka kuinka monta.

Näistä kannattaa löytää ne mieluisat, olosuhteisiin sopivat mutta myös sellaiset joilla kameran käyttö ei häiriinny liikaa. Esimerkiksi liian liukkaat sormikkaat eivät ole hyvät muttei liian nahkeatkaan. Ainakin itselläni jäi kertakokeiluun sellaiset rautakaupasta ostetut wondergrip (tms.) vedenpitävät sormikkaat. Aivan liian nahkeat kameran käyttämiseen. Vähän aikaa käytössä olleissa neopreenisormikkaissa tätä ongelmaa ei ole.

Loppuun sanottakoon että itse olen löytänyt vaatteet ja varusteet joihin olen varsin tyytyväinen ja jotka toimivat minulle. Mitään vaihtotarpeita ei juuri nyt ole, mutta missään nimessä nämäkään eivät ole ikuiset vaan liki kaikki ajan myötä kuluu ja hajoaa ja tulee korvattavaksi jollakin toivottavasti paremmalla. Kuoritakki ja -housut ovat jotakuinkin 10 vuotta vanhat ja edelleen täydessä iskussa vaikka niillä on koluttu jos jonkinmoisia kolkkia Suomen/Ruotsin/Norjan erämaita myöten. Kengät kuluvat hieman nopeammin uusittaviksi ja hanskat ja sen sellaiset vielä nopeammin.