Alunperin olin ajatellut että kesän 2021 suuri tavoite luontokuvauksen osalta olisi väijyä sääksen kalastusta ja jopa saada napattua kuvan kun sääksi nappaa kalan. Tämäkin melkein toteutui, mutta jo toukokuun lopulla suuntasin ylimääräisen aikani ihan muualle.

Eräällä iltakierroksella nimittäin törmäsinn tuoreisiin majavan jälkiin. Tästä alkoikin pitkälti yli kuukauden uurastus kun rämmin ja raahustin ko. pientäjokea/puroa ylävirtaan ja alavirtaan majavan jälkiä kartoittaen. Tämä oli paikoiten hyvin työlästä, jo pelkästään siksi että paikoitellen puron varteen pääseminen vaati pitkääkin rämpimistä pusikossa, mutta ennen kaikkea siksi että puron varsi oli paikoin hyvin ryteikköinen ja etenkin majavan työmaa-alueilla liki läpi tukematon kaadettujen puoden ja tulvivien puron/ojanhaarojen takia. Ainiin, ja hyttysiä, kärpäsiä, kaikkea surisevaa ja lentävää oli ilmatila mustanaan.

Nämä kymmenet ja kymmenet ja kymmenet tunnit puron varrella olivat varsin antoisia. Into pysyi yllä koska majavasta näkyi runsaasti tuoreita jälkiä (=puunkaatoja, yms.) ja varsinaisia jälkiäkin pehmoisessa mudassa. Puron varrelta löytyi myös paljon muuta kuvattavaa. 

Eräänä iltana noin viisi viikkoa ensimmäisen puroreissun jälkeen istuin jälleen kerran väijyssä ja tällä kertaa hieman pidemmällä alajuoksulla, vanhan jo osin romahtaneen betonisen sillan päällä.

Jonkun vajaan tunnin istumisen jälkeen näin etäällä puron mutkassa liikettä. Hyvin pian varmistui että nyt onnistui. Sitten piti vaan malttaa olla hyvin hyvin hiljaa ja liikkumatta. Otin muutamia kuvia jo kauempaa. Kun majava oli n. 15 metrin päässä se selvästi havahtui joko kameran ääniin tai johonkin muuhun, pysähtyi ja alkoi epäluuloisesti tuijotella. Lopetin kuvaamisen ja olin täysin liikkumatta ja hiljaa (hyttysistä huolimatta jotka tikkasivat hyttystakin läpi olkapäihin ja hanskojen läpi kämmenselkiin).

Muutaman pitkän tovin jälkeen majava rohkaistui ja ui sillan alta ja jatkoi matkaa. Majavan päästyä kauemmaksi, seuraavan puron mutkan taaksen, nousin ylös ja kiiruhdin pidemmälle alavirtaan noin 400 metrin päähän toiselle sillalle (=iso rumpuputki).

Melkein jo epätoivo iski kun majavaa ei näkynyt eikä kuulunut, mutta sitten se vihdoin tuli. Tästä kuvauspaikaista sainkin paremmat kuvat koska tässä oli muutama matalampi kivikkoinen paikka ja majava uimisen sijaan joutui kävelemään(?) siinä kivien päällä.

Jälleen majava ui alitseni. Tässä kohtaa se kuitenkin jälleen havahtui minuun. Ei varmaan kuitenkaan taaskaan ihmiseksi tunnistanut koska jäi siihen toiselle puolelle pieneen lammikkoon tuijottellemaan. Olin siis varsin hyvin naamioitunut, maastokuvioisilla vaatteilla ja naamioverkoilla. Majava voitti tämän tuijottelun, sillä jonkun tovin kuvattuani ja videoituani päätin lähteä autolle ja kotiin ihmettelemään saalista.

Tuon illan jälkeen palasin vielä parina iltana väijymään, mutta en majavaa toista kertaa nähnyt. Tyytyväisenä kuviin ja mitta hyttysiin täyttyneenä päätin että tämä projekti oli tässä.