Kevät hiljalleen työntää talvea pois vaikka eihän talvi vielä luovuttanut ole, lunta ja kovaa pakkasta on lähipäiville taas luvassa. Kevätaurinko kuitenkin lämmittää viikko viikolta enemmän ja sulattaa hankea ohuemmaksi. Olisin voinut talven parissa jatkaa vielä pari kuukautta, mutta hienoa että oli kuitenkin kunnon talvi tällä kertaa. Vuoden takainen oli sellainen fiasko talveksi että en moisia kaipaa. Kohta mennyttä talvea on kiva muistella.

Tammikuun osin satunnaisesta päähän pistosta muodostui viikkojen myötä eräänlainen ulkoilu- ja kuvausprojekti. Nyt en muiden kiireiden ja kuvaushommien vuoksi enää muutamaan viikkoon olen ehtinyt projektia jatkaa, ja kevään puskiessa päälle projektin jatko jäänee odottamaan seuraavaa lumista talvea.

Aloin tuossa tammikuussa kiertämään Hämeenkankaan laavuja läpi, YÖLLÄ. Tarkoitus oli että olisin ehtinyt kiertää ja kuvata kaikki Jämin seudun ja Niinisalon välissä olevat laavut, mutta aika ei riittänyt vaikka joinakin viikkoina olin parinakin iltana liikkeellä. Pääasiassa nuo Jämin seudulla olevat laavut tuli käytyä läpi, ja pari hieman kauempana olevaa. Ihan Jämikeskuksen/lentokentän nurkilla olevia en vielä myöskään kuvannut (vielä).

Onnekseni uutta lunta satoi säännöllisesti, joten useimpiin kuviin sai mukaan puhtaat koskemattomat hanget, samoin puissa pysyi lumet todella hyvin koska lämpötila ei kavunnut plussalle pitkiin aikoihin, eikä liioin kova tuuli piiskannut lumia pois puista. Alkuperäisenä tavoitteena oli saada revontulet mukaan kuviin, mutta pilvisten kelien ja olemattomien revontulien vuoksi se ei nyt onnistunut. Muutamalla kerralle sentään sattui liki/täysin kirkasta tähtitaivas, usein taivalla oli pilviä tai ainakin runsasta utua. Paksun udun läpi loistava kuu tuo pariin kuvaan omanlaisensa tunnelman.

Toisinaan paksussa lumessa homma meni ihan urheiluksi, lumikengät toki hoksasin sitten varsin pian ottaa matkaan. Autolla yritin päästä kohtuu lähelle laavua, mutta toisinaan piti hyvinkin toista kilometriä kulkea umpihangessa. Eihän siinä sinällään mitään, mutta repussa oli pari kameraa, objektiiveja, pieni jalusta sekä vaatetta että evästä, toisessa kädessä iso tukeva jalusta ja toisessa kädessä kestokassi täynnä halkoja. Jotkut laavuista ovat puiuhuollettuja mutta niilläkin pääsääntöisesti on tarjolla jäisiä pöllejä jotka pitää ensin sahata ja halkoa. Hikeä ja aikaa säästääkseni toin aina kassillisen puita mukanani ja sitten tarpeen mukaan käytin paikalla olevia puita. Ja ainahan niitä ei ollut joten kuvat piti ehtiä ottamaan sinä aikana kun omista puista riitti valoa. Pari kertaa umpihankisillä metsäautoteillä olin auton kanssa liki jumissa, onneksi on korkean maavaran neliveto auto akka ja jonkinverran kokemusta taskussa niin ei tarvinnut jäädä hankeen yöksi.

Välillä keli oli liki nollassa, kylmimmillään oltiin -20C alla. Useammin mulla oli hiki kuin kylmä...

Näihin kuviin liittyy monenlaista niksiä ja tekniikan hiomista kerta kerralla paremmaksi. Tekniikalla tarkoitan tekniikkaa niin nuotion kuin kamerankin kanssa. Niin että ympäristö on valaistu riittävästi, mutta nuotion lähellä naama ei pala (valokuvassa) puhki. Toki, kaikki paikat eivät ole yhtä kuvauksellisia ja pimeässä kuvankulman haku ei ole ihan niin nopeaa kuin päivänvalossa jossa silmillään heti hahmottaa ympäristöä. Kuvat on kaikki 15-30 sekunnin valotuksia, eli itse mallina toimiessani piti todellakin olla liikkumatta. Useimmissa kuvissa istun tai nojaan koska suorana seisoessa tahtomattaan heilluu 30s aikana sen verran että kuva ei ole ihan tarkka.

Käytännössä siis ihan ensimmäisenä sytyttelin nuotion. Sitten asettelin kameran tai pari sopivan oloisin kuvakulmiin ympäristöön, joskus lähemmäs ja joskus kauemmas. Yleensä kauempaa aloittaen jotta kuvassa näkyvä hanki säilyy koskemattomana. Sitten nuotion kohennusta ja poseeratusta. Sitten kameroiden siirtoa ja uusiksi. Yleensä 2-3 tuntia autolta autolle keski keikka per laavu. 

Mutta enemmittä löpinöittä: Talviöiden tunnelmia Hämeenkankaalta, 1-3 kuvaa per laavu.

Oliko tuttuja paikkoja?