90% luontokuvauksesta jota teen on joko ihan tässä kodin nurkilta mm. kävelylenkkien yhteydessä tai sitten lähipelloilta ja järvenrannasta sekä muutamista vakiopaikoista alle 30min autolla-ajomatkan päässä (15min lienee keskiarvo). Usein tuon päälle tulee sitten toinen mokoma 15-30min kävelyä, mutta ei aina. Näidenkin kahden blogipostauksen kuvat on paria poikkeusta lukuunottamatta kuvattu juurikin yllämainitun 90% sisälle mahtuvista paikoista.
Mun vakiopaikkoja 15-30min ajomatkan päässä joihin yleensä vartavasten lähden kuvaamaan:
- Suo: mm. edellisen blogipostauksen sääksi kuvat sieltä, säännöllisesti karhun jälkiä ja kesäisin myös kapustarintoja
- Vähäjärvi / Ikaalinen: rehevä järvi jossa runsas linnusto etenkin muuttoaikaan. Siellä olen kuvannut paljon joutsenia, kurkia, sorsalintuja, hanhia ja haikaroita.
- Pelto: ei mitenkään erityinen pelto, näitähän mahtuu kolmetoista tusinaan, mutta tämä vaan on itselleni mukavan matkan päässä, riittävän syrjässä ja sieltä löytyy säännöllisesti hirviä ja teeriä (tämän postauksen kuvat), joutsenia, kurkia, kauriita, jne.
Tänä vuonna listalle tuli kaksi uutta kohdetta
- Pienen joen tietty osuus jossa majavan jälkiä. Kyseisen joen varrella olen muissa paikoissa kuvannut paljonkin.
- Pieni suo/suolampi, edelleenkään ei mikään erityisen ihmeellinen suo ja lampi, mutta sopivan matkan päässä, hieman syrjässä mutta silti autolla pääsee varsin lähelle. Kaunista maisemaa, runsaasti sorsalintuja ja joutsenia, satunnaisesti kurkia.
Sitten siirtymä loppukeväältä kesään heinäkuulle.
Sitten siirrymmekin jo elokuulle. Kesällä alkoi olla muitakin kuvaushommia sen verran paljon että luontokuvia ei tullut väijyttyä enää niin paljoa. Aikaa vaan kun ei riitä kaikkeen.
Ja taas kuukaudella eteenpäin syyskuulle.
Syksyllä jälleen piti kiirettä urheilukuvausten kanssa ja kameraan ei luontokuvia juurikaan ehtinyt tarttumaan. Ja muutenkin tuo harmaa syksy nyt ei ole itselleni se inspiroivin aika luontokuvaukseen. Toisinaan kuitenkin aika, paikka ja valo osuu kohdilleen syksylläkin ja jotakin tarttuu kameraan.
Päätetään tämä luontokuvien vuosikatselmus muutaman kuvaan marraskuisesta kotipihasta kun lintujen ruokinta on aloitettu ja muutamat vakiovieraat ovat saapuneet auringonkukansiemeniä popsimaan.
Näin vuoden toiseksi viimeisenä päivänä voinee summata että olipahan erikoinen vuosi. Ekalla puolikkaalla olemattoman talven ja sitten pandemian takia urheilukuvaukset oli liki täysin seis, onneksi muutamia muita juttuja pääsi kuvaamaan. Luontokuvauksen osalta keväällä jonkin verran ehti tässä lähinurkilla pyörimään, etenkin iltaisin ja muutamia hienoja hetkiä tarttui talteen. Kesän ja syksyn osalta luontokuvaus jäi muiden kuvaus- ja elämäkiireiden takia hyvin vähäiseksi mutta tarttui loppuvuodeltakin onneksi muutama hyvä ruutu muistoksi. Ei muuta kuin anna palaa 2021.
