Jämi84 kuvia nyt kuvakaupassa. <<klikkaa tätä>>

Tämä sivusto käyttää evästeitä hyvän käyttäjäkokemuksen takaamiseksi. Jatkamalla sivustolla hyväksyt evästeiden tallentamisen laitteellesi. Lisätietoa.

Selvä!!!

Feb 05, 2019
Muutama vinkki urheilukuvaukseen

Jos sinulla on (lapsen)lapsia jotka urheilevat olet varmastikin myös valokuvannut heidän hienoja suorituksiaan. Niitä komeita potkuja, tarkkoja heittoja, ilmavia hyppyjä ja kaikkea sitä reipasta menoa. Aika ei aina välttämättä siinä isän/äidin tai papan/mummon+huoltajan+autokuskin+yms. roolissa riitä valokuvaamiseen keskittymiseen. Toisinaan urheilutapahtumissa varmasti häärii valokuvaajia jotka voivat keskittyä vain ja ainoastaan kuvaamiseen. Heidän kuviaan voi olla vaihtelevasti saatavissa riippuen ihan millä asialla ja kenen toimeksiannosta ovat kuvaamassa. Hyvin usein paikalla ei kuitenkaan ole valokuvaajaa vaan jos muistoja haluaa ne on napattava itse.

Joskus nämä ikimuistoiset hetket eivät ole valokuvina ihan niin hyviä kuin ne voisivat olla. Ehkä ne ovat hieman tärähtäneitä, kovin hämäriä tai muuten vain ei aivan kohdillaan. Tärkeintä on toki muisto ja tunnelman välittyminen, mutta jos kuvia haluaa hieman parantaa seuraavista vinkeistä voi olla apua. Nämä eivät ole mitään sen kummempia jippoja tai temppuja vaan hyvinkin perusasioita.

Nämä vinkit ovat käyttökelpoisia riippumatta millä valokuvia otat. Toki järjestelmäkamera on parempi urheilukuvaukseen kuin kännykkäkamera, mutta paras kamera on se kamera joka on mukana!

1. Suljinaika (valotusaika) riittävän lyhyeksi

Usein epäonnistuneen/epätarkan kuvan aiheuttajana on liian pitkä suljinaika. Suljinaika/valotusaika on se aika jonka kameran kenno on "paljaana" ja kerää linssistä tulevaa valoa. Usein urheilukuvauksessa on tavoitteena pysäyttää liike (kokonaan tai liki kokonaan) ja saada tarkka kuva suorituksesta. Epätarkkuus kuvassa voi johtua muutamastakin seikasta 1) kamera tärähti, 2) suljinaika on liian pitkä suhteessa kohteen liikkeeseen 3) tarkennus on pielessä. Suljinaika vaikuttaa näistä kahteen ensimmäiseen.

Mikä sitten on riittävän lyhyt suljinaika? No tämä hieman riippuu mm. millaisella linssillä kuvaa ja mitä kuvaat.

Vaikka kuvaisi täysin paikallaan olevaa kohdetta on lähtökohtaisesti pidemmälle polttovälille valittava lyhempi suljinaika. 400mm putki vaatii hyvinkin 1/500s suljinajan siinä missä 20mm laajakulmalle 1/25s, 1/30s tai vähintäänkin 1/40s on riittävä terävään kuvaan.

Jos kuvan kohde on liikeessä yllä oleva lähtökohta voi muuttua paljonkin. Juoksuun, pyöräilyyn ja esimerkiksi hiihtoon 1/500s voi olla riittävä, siinä missä esimerkiksi pallopeleihin 1/2000s voi olla tarpeen.

Itselleni lähtökohta on usein 1/800s tai 1/1000s jota sitten säädän tilanteen mukaan lyhemmäksi tai pidemmäksi. Esimerkiksi lokakuiset sumuiset aamut Jämin metsissä voivat olla hyvin valottomia, jolloin voi tulla tarpeeseen pidentää valotusaikaa 1/500s tai jopa riskillä kokeilla 1/250s. Tosin mitä pidempi valotusaika on sitä enemmän kuvien joukkoon tulee epätarkkoja. Tätä on syytä siis kompensoida ottamalla runsaasti kuvia.

Tässä asiassa usein ei voi luottaa kameran automatiikkaan vaikka niissä joku "sportti"moodi olisikin. Parempi manuaalisesti säätää valotus halutuksi. Tämä tietenkin vaatii sitä että hieman osaa säätää sitä laitetta jolla kuvaa.

Pari asiaan liittyvää muuta huomiota.

  • Linssissä tai kameranrungossa oleva kuvanvakaaja auttaa helposti paljonkin kameran tärähtelyn aiheuttamaan epätarkkuuteen, mutta siitä ei ole apua kuvauskohteen liikkeen pysäyttämiseen.
  • Kohina kuvassa on parempi kuin liikkeen aiheuttama epätarkkuus. Urheilua kuvataan liki aina haastavissa valaistusolosuhteissa (lue: liian vähän valoa). Toisinaan tulee vastaan se että kuvataan tilanteeseen nähden pitkähköllä valotusajalla, jotta kuvaan saadaan mahdollisimman paljon valoa ja näin kuvan kohina vähäisemmäksi (kuvan ISO arvo pienemmäksi). Tässä on kuitenkin se ongelma että epätarkka kuva on epätarkka/epäkelpo vaikka siinä olisin vähemmän kohinaa. Epätarkkuutta ei jälkikäsittelyssä (juurikaan) voi poistaa, kohinaa sen sijaan jossain määrin/paljonkin voi. Lisäksi jos kuvaa niin että täyttää liki koko ruudun kuvauskohteella, ei kohina niin helposti tule esiin koska ei ole tarvetta rajata kuvaa. Uudehkot kamerat kaikenlisäksi tuottavat ihan kelpoa kuvaa korkeillakin ISO arvoilla. Itselleni ISO3200 useimmiten menee ihan hyvin ja jopa ISO6400 jos kuva on muuten onnistunut. Toki tavoitteena aina on minimoida kohina, mutta sen ei tarvitse olla itsetarkoitus.
  • Sen verran välineillä on väliä että 1) suurempi kenno kamerassa kerää enemmän valoa 2) valovoimaisempi (=kalliimpi) optiikka kerää enemmän valoa kunhan kuvataan isolla aukolla (esim. f/2.8) -- enemmän valoa = vähemmän kohinaa

    Eri asia sitten kun kun tietoisesti haetaan kuvaan runsaasti liikettä, mutta tämä menee jo jatkokurssin puolelle.

    Seuraavaksi muutama esimerkkikuva, hyvässä ja pahassa.

    Suttua
    Näitä siis koetetaan välttää. Olin vahingossa sohlannut valotusajaksi 1/125s ja se on auttamatta liian pitkä aika etenkin tähän lajiin. Etenkin lähikuvasta huomaa kuinka reilusti menee sutun puolelle tässä kuvassa. Jossakin Instagramin 1080px leveässä kuvassa kännykästä tarkastellessa tämä saattaisi juuri ja juuri mennä vielä läpi, mutta kyllähän tämä kuvaajan kannalta epäonnistunut on.

    Jämi84 2016
    1/800s - alamäessä vauhtia on niin paljon että näinkin lyhyt valotusaika ei kuitenkaan pysäytä renkaiden liikettä vaikka kuva muuten on tarkka. Renkaan osalta liike on haluttu koska se tuo kuvaan vauhdin tuntua.
    Niinisalo kenttäratsastus
    1/320s - tässä mennään jo riskirajoilla mutta kun useamman kuvan ottaa niin kyllä niihin vielä tarkkoja mahtuu jos kuvaustekniikka on kunnossa.
    Niinisalo maasto renkaat
    1/1000s - tämä on kuvattu niin läheltä ja niin kiivastahtisesta kohdasta että olen ottanut varman päälle ja valotusaika on tuo turvallinen 1/1000s.
    Kenttäratsastus Niinsalo
    1:1 rajaus edellisestä - pieni epätarkkuus ei useinkaan näy kun kuvat pienennetään paljon some- tai webbikäyttöä varten. Tarkasteltaessa pikselitasolla 100% zoomattuna mahdollinen epätarkkuus paljastuu armotta. Tämä kuva todellakin varsin tarkka, eli myös tarkennus osui sinne minne piti.
    Niinisalo / Green Eventer
    1/800s - tässä hieman pidempi valotusaika koska kohteella hieman vähemmän vauhtia ja kameran kanssakaan ei tarvitse huitoa niin vauhdikkaasti.
    1/400s - riittää vielä (ei-pika)juoksuun, mutta myöskin tässä mm. käsissä näkyy liikettä. Olennaista on että silmät ovat tarkat. Itseasiassa ne eivät ole aivan supertarkat mutta tämä vielä menettelee.
    ISO3600
    ISO3600 - kohinaa alkaa jo lähemmässä tarkastelussa näkyä - kuvaan on tehty maltillinen globaali kohinan poisto joten suoraan kamerasta kuvassa on toki vilä runsaammin kohinaa. Huom. lähikuvasta myös huomaa että tarkennus meni hieman ohi koiran silmistä.

    ISO3600_2
    Mutta kun tätä ISO3600 kuvaa tarkastellaa kokonaisena etenkin web- ja somekäyttöön pienennettynä niin kohinaa ei juuri huomaa ja kuva on tältä osin aivan mainio. Myös hienoinen ohitarkennuksen aiheuttama epäterävyys häviää hyvin terävöitetyssä pienennetyssä kuvassa.
    ISO5600 1:1
    ISO5600 - aiemmin aamulla sumuisessa ja hämärässä ISO nousi jo varsin korkeaksi ja se näkyy myös kuvassa. Kohinaa näkyy selkeästi. Tähänkin on tehty globaali kohinanpoisto se myös hieman vie kuvasta terävyyttä. Näin korkeat ISO arvot alkavat myös jo vaikuttamaan siihen kuinka hyvin kuvan värimaailma tallentuu.
    ISO5600_2
    Mutta jälleen koko kuvaa webbikoossa tarkastellessa ei kohinaa niin selvästi huomaa. Eli pelko pois, valotus riittävän nopeaksi ja kuvat teräviksi.
    Sappee Bike Fest DH pannut
    1/4000s - jopa ehkä turhankin lyhyt, mutta kalansilmälinssin kanssa olin todella lähellä ja alamäkiajajat tulivat tuosta kovaa ja kameran liikea oikealta vasemmalla oli todella todella nopea.
    Sappee Bike Fest panshot
    1/30s - tämä menee sitten "jatkokurssin" aiheeksi, mutta kun saadaan tarkkaa kuvaa lyhyillä valotusajoilla voidaan alkaa hakemaan kuviin voimakasti vauhdin tuntua varsin pitkillä valotusajoilla. Jos kuvaustekniikka ei ole kohdilaan näissä vauhdeissa 1/30s valotus tietää runsaasti suttua. Itselleni 1/60s turvallinen eli joka sarjaan osuu tarkka kuva. Aloitan usein 1/80s, sitten siirryn 1/60s jolla kuvaan suurimman osan ja kun tuntuu että alkaa osumaan ja kroppa pelaa niin haen vielä hienoisella riskillä 1/30s valotuksista tarkkoja kuvia. Kyllä tästäkin paikasta osui terävä kuva suurinpaan osaan sarjoista. Ihan kylmiltään en kyllä kokeilisi.

    2. Kuvakulma kohteen kanssa samalta tasolta eli mene kyykkyyn jos lasta kuvaat

    Yksi virhe jota usein näkee monissa "ei niin perehtyneen kuvaajan kuvissa" on hieman huono kuvakulma ja tarkemmin sanottuna nimenomaan liian ylhäältä kuvattu kuva. Useimmiten paremman kuvan saa kun kuvaa kohdetta jotakuinkin samasta tasosta. Lapsia kuvatessa tämä usein tarkoittaa sitä että pitää mennä kyykkyyn, istua maassa, tms. Samasta tasosta kuvatessa saa usein paremmin ympäristöä ja taivaan kuvaan sen sijaan että taustana olisi vain ympärillä olevaa maanpintaa. Samalla kohde usein erottuu taustasta paremmin kuin tausta on kauempana (eikä siis 1-2m päässä oleva maanpinta). Yleensä hyvä nyrkkisääntö on että horisontin olisi hyvä olla kuvattavan ihmisen kohdalla  ylempänä tai alempana tilanteen mukaan (esim. jossakin kohtaa kaulan ja polvien välissä). Aina varsinainen horisontti ei tietenkään ole näkyvissä, mutta ymmärtänet pointin.

    Eri asia jälleen on jos tarkoituksella haetaan kuvakulmaa korkealta, hyvin alhaalta tai jostakin muusta suunnasta tarpeen mukaan.

    Muutama esimerkkikuva jälleen. Tosin samaa havainnolistaa myös yllä olleet kuvat. Alla olevat kuvat nimenomaan lapsista. Suttasin näistä naamat piiloon koska nämä blogin kuvan näkyvät myös Googlen hauissa toisin kuin nuo Laajojen Kuvagallerioiden kuvat.

    Kulmakulma
    Lapsia kuvatessa, koirien kanssa tai ilman kannattaa kyykistyä tai vaikkapa ihan istua
    Kuvakulma 2
    Oikea horisontti ei tietenkään aina näy eikä tarvitsekaan. Matalalta kuvattaessa kuvaan mahtuu paremmin sitä ympäröivää tunnelmaakin, oli se sitten mäntymetsää tai muuta kisaporukkaa.
    Kuvakulma
    Etenkin laajakulmalinssin kanssa tykkään kuvata matalalta, etenkin tätä lajia jossa myös koirat ovat matalia. Ratsastusta kuvatessa seisoessaankin on riittävän matalalla ;)

    Ja sitten mukaan aivan päinvastainen kuvakulma. Koska mikään vinkki tai sääntöhän ei ole kiveen hakattu ehdoton totuus vaan tilanteen ja kuvan mukaan mennään.

    Kuvakulma4
    Kuvattu 1,5-2m yläpuolelta penkereeltä.

    3. Suorituksen jälkeisen poseerauskuvan valotus (sama pätee myös kuville itse suorituksesta)

    Etenkin kesäaikaan näkee pari korjattavaa asiaa ns. poseerauskuvissa mutta tämä pätee myös talven kirkkailla hangilla otettuihin kuviin. Ihminen (tai eläin) on kuvissa aivan liian tumma (=alivalottunut). Tämä johtuu usein siitä että kamera pyrkii valottamaan kuvaan ns. keskiharmaaksi. Usein tämä toimii ihan hyvin koska kuvissa yleensä on kirkkaita kohtia ja tummia kohtia ja paljon välimaaston kirkkautta eli keskiarvona kuva on aika keskiharmaa kirkkaudeltaan. Haaste tulee vastaan silloin jos kuvassa on paljon kirkasta kuten ja etenkin hanget mutta myös kirkas taivas etenkin vastavaloon kuvattuna. Näissä tapauksissa kamera edelleen pyrkii valottamaan kuvaa keskiharmaaksi ja koska kuvasta iso osa on kirkasta tummentuu se normaalivalaistu kohde hyvinkin tummaksi.

    Ratkaisu tähän on edelleen se että ei anna kameran auto-moodissa säätää valotusta vaan hoitaa homman itse. Tämä pitää tehdä hieman riippuen siitä kuvaako täysin manuaalilla vai jollakin puoli-automaattimoodilla. Joka tapauksessa kannattaa perehtyä sen kameran käyttöön hieman tarkemmin. Nykyään taitaa kaikista kamerakännyköistäkin löytyä joku "pro"-moodi jossa voi aukon, suljinajan ja ISO-herkkyyden säätää itse. Valoisissa olosuhteissa yleensä riittää kun pidentää valotusaikaa. Jos kuvauskohde on liikkuva pitää silloin huomioida vinkin 1. näkökulmat ja säätää joko aukkoa tai ISO-herkkyyttä tilanteissa joissa valotuksen kanssa ei ole liikkumavaraa.

    Etenkin talven hankikuvissa tämä tarkoitttaa usein sitä että hanki liki palaa puhki tai voi osin palaakin puhki (=on täysin valkoista). Tämä on tiettyyn rajaan saakka ihan ok koska auringonpaisteinen hankihan voi olla todella kirkas.

    Jos yllä mainittu säätäminen tuntuu liian tekniseltä niin vaihtoehto B on myös käyttökelpoinen, eli kannattaa mennä hieman varjoisampaan paikkaan jossa ei ole hyvin kirkasta taustaa kuvalle. Usein voi riittää ihan vain se että kuvaaja ja kohde vaihtaa paikkoja. Tällöin kamera useimmiten saa automaattisesti homman hoidettua omin voimin.

    Ja esimerkkikuvia joista alkuun kaksi esimerkkiä miten voi käydä jos antaa kameran tehdä mitä se haluaa.

    Harmaaksi jää
    Ei edes auringonpaistetta, mutta runsaasti valkoista lunta kuvassa ja kamera pyrkii siis valottamaan kuvan keskiharmaaksi
    Tummaa
    Tässä kuvassa kirkas aurinko valaisee osan lumesta erittääin kirkkaaksi jolloin tulos on kuvaukseen kohteen kannalta vieläkin tummempi.

    Sitten muutama esimerkki siitä miten (ainakin jotakuinkin) kuvat pitäisi valottaa.

    Sappee
    Kuvaksen kohde varjossa, taustalla kirkas taivas ja aurinko vain hieman ruudun ulkopuolella. Tausts ylivalottuu osin pakosti jos haluaa fillaristin valotuksen jotakuinkin kohdilleen. Kun kuvaa RAW kuvina eikä JPG kuvina niin jälkikäsittelyssä on hieman varaa näitä tuunata kohdilleen.

    Jämi
    Talvi, paljon hankea ja kirkas auringopaiste. Tausta liki ylivalottuu, pitää olla varovainen jottei mm. naaman aurinkoonpäin olevat kohdat ylivalotu.
    Lemppari
    Taas kirkasta hankea, mutta taustalla tummaa metsää joten kameran mittaus ei olisi pahasti pielessä. Ylimääräistä haastetta tuo (liki) mustat koirat joista olisi kuiten saatava yksityiskohtia ja muotoa esiin.

    Tässä oli siis muutama vinkki joilla voi urheilukuvien laatu parantua. Ei muuta kuin kokeilemaan jos mietit että näistä saattaisi olla apua. Sinällään nämä samat vinkit ovat päteviä melkein mihin tahansa valokuvaamiseen sillä kuvakulmat ja ympäröivän valon hallinta ja sen vaikutukset kuvan valottamiseen ovat tärkeitä elementtejä onnistuneessa kuvassa.

    LINK COPIED