Tänä vuonna ruska on täällä etelässäkin ollut mielestäni erityisen hieno ja pitkäkestoinen. Onnekseni olen ehtinyt sitä hieman tallentamaankin. Muutenkin luonto on tarjonnut muutamia mukavia yllättyksiä loppukesän ja alkusyksyn kunniaksi.
Isoja parvia pikkulintuja on ollut liikkeellä lähipelloilla. Jonkin sortin peippoja ja myös tiklejä joista alla ensimmäinen kuva. Kuvassa vain pieni murto-osa koko parvesta.
Ensimmäinen yllätys oli haikara ja sittemmin haikarat jotka viihtyivät muutamien päivien ajan tuossa lähijärven rantaheinikoissa. Ensimmäisen kerran erittäin hyvällä tuurilla havaitsin harmaahaikaran kun sellainen lensi parin sadan metrin päähän rantaheinikkoon juuri kun olin siinä tähyilemässä sorsia, joutsenia ja muuta oletettua nähtävää.
Tästä innostuneena kävin samalla paikalla useampana päivänä seuraavan viikon aikana. Kerran tai pari näin yksittäisen haikaran kaukana järven toisella puolen. Vaan varsinainen jättipotti oli eräs ilta kun järven toisella puolella oli ainakin viisi haikaraa ja samalla puolellakin kaksi. Nämä siis ne jotka havaitsin yhtäaikaa. Tiedä kuinka monta oli piilossa katseeltani.
Niitä joutseniakin on toki ollut järven rannat täynnä. Eipä niitä nykyään oikein useimmiten edes jaksa kuvata ellei jotakin erityistä satu samaan kuvaan. Parina iltana iltalenkin aikaan sattui. Nimittäin tyyni järven pinta, ilta-aurinkoa ja ruskan loistoa.
Ensimmäiset kolme kuvaa ovat ensimmäiseltä illalta noin 15 minuuttia ennen auringonlaskua. Valoa oli jo hieman niukasti mutta vastarannalle auringo vielä paistoi ja siellä ne joutsenetkin sattuivat olemaan. Hitusen kaukana, mutta olipa komeat värit siinä niitä raamittamassa.
Seuraavana iltana runsaamman valon toivossa meni taas, mutta hieman eri paikkaan ja hieman aiemmin. Reilu 20 joutsenta oli juurikin siina rannassa johon pojan ja rattaiden kanssa rymistelin paikalle. Joutsenet toki pakenivat heti heikkohermoisten sorsien perässä pois. Ehdin kuitenkin muutaman kuvan nappaamaan.
Ruskaa oli myös Tampereella Arboretumissa. Autoni oli huollossa siinä Hatanpäällä joten muutaman tunnin siinä kiertelin kulmilla kameran kanssa.
Tuorein yllätys oli viime viikon sunnuntai illan komea revontulishow. Pari viime vuotta ovatkin olleet minulle hieman huonot revontulivuodet, mutta nyt kausi käynnistyi komeasti. Ei nyt ihan terävimpään kärkeen mene hienoimpien näkemieni revontulien joukossa, mutta erinomainen loimu oli silti taivaalla.
Olin noin kaksi ja puoli tuntia tuossa lähinurkilla kuvailemassa. Hieman olin tämänkin suhteen ruosteessa ja unessa. Vähän oli tarkennuksen kanssa sähläystä, ja osa kuvista jäi epätarkoiksi. Lisäksi aivan vedentuntumassa kuvatessani en heti hoksannut kun linssini alkoi huurtumaan runsaasta kosteudesta. Niinpä osa kuvista on hyvinin utuisia. Noh, onneksi jokunen kelpokuvakin tarttui matkaan, vaikka näissäkin hieman olisi kyllä teknistä parannettavaa. Sainpahan silti loistoa talteen.