Todellakin, toinen talvi jo kun Jämillä voidaan järjestää valjakkourheilukisa talvella. Ennen viime vuotista kisaa oli käsitääkseni ollut varsin pitkä jakso kun kisoja ei Jämillä talvella järjestetty. Tänä vuonna lunta puski taas hyvään tahtii pitkin joulukuuta, tammikuuta ja vielä helmikuun alussakin. Parhaimmillaan taisi mittaukset näyttää lumensyvyydeksi Niinisalossa 57cm. Vaan valitettavasti paljolti ehti talvi kadota viimeisen parin viikon aikana ennen kisaa. Ensin kolme päivää vesisadetta joka puolitti hanken ja sitten seuraavien päivien lämpö jatkoi hankien sulatusta. Onneksi edeltävällä viikolla tuli muutaman päivän kova pakkanen joka jotakuinkin pelasti hanget.  Joten siirrytäänpä itse asiaan.

Mulla oli taas etukäteen reittikartta kaikille luokille jonka pohjalta olin tehnyt alustavaa kuvaussuunnitelmaa. Talvella kuvauspaikkojen miettimiseen tuo oman haasteensa se että kuvauspaikalta toiselle on käytännösä siirryttävä uraa pitkin, eikä oikaisu maaston kautta lenkin toiseen kohtaa useimmiten oli järkevä vaihtoehto, koska tuollainen 20cm hankiki hidastaa menoa varsin reilusti. Saatika liki 60cm hanki joka oli kun kuvauspaikkoja suunnittelin. Sellaiseen on ilman lumikenkiä turha yrittää, ja niidenkin kanssa toki hidasta on meno. On mulla toki lumikengät, mutta edelleenkin ne olisi vain yksi lisä matkassa jotka (teoriassa) voi hajota tai ainakin joiden sitomiseen saa muutaman minuutin käyttää aikaa.

Erinomainen välähdys kisaa edeltävällä viikolla oli ahkion mukaanottaminen. Tuota kuvauskamaa on aika paljon, se on painavaa ja tilaa vievää. Isoon reppuunikin saan suurimman osan pakattua, mutta silti ainakin iso 400mm putki ja sen jalusta olisi jäänyt vielä käsissä kuljetettavaksi. Syksyllä tämä olikin tilanne. Lisäksi ahkio ratkaisee sen talvisen ongelman että minnepä laskea reppu ja purkaa repun sisältö. eli ahkiosta tulisi myös hyvä alusta johon purkaa kamoja repusta/ahkiosta. Myös linssivaihtojen yms. ajaksi on hyvä saada luotettava alusta johon laskea linssi tai kameran runko käsistä.

Ekan päivän kuvasin enempi siellä takamaastoissa metsän siimeksessä. SP8 ja SP4 luokat kuvasin liki samoilla kulmilla noin 500m matkalla. Junioreja siirryin kuvaamaan vähän lähemmäs lähtöä josta sitten kiruuhdin kovalla vauhdilla harrastusluokan reitille. SP8 ajoi lenkin 2 kertaa ja kokonaismatka oli 17km, SP4 ja SP4J yksi lenkki, eli 8,7km ja harrastusluokka ajoi 5km lenkin.

Tekniikka jotakuinkin pelasi, ei suurempia ongelmia ja kelikin oli ihan ok. Aamusta taivas oli vähän utuinen eli valoa olisi voinut olla enemmän. Päivää kohti tilanne parani auringon noustessa korkeammalle ja harastusluokassa olikin oikein kiva keväinen auringonpaiste ja lämpöäkin oli varsin runsaasti eli hikeä alkoi puskemaan kuvaajaltakin.

Koirat ohittivat kamerat ja/tai minut hyvin, ainoastaan yhden juniorivaljakon kanssa ja yhden harrastusvaljakon kanssa oli pientä säätöä. Harrastusluokkavaljakon osalta minun ei tarvinnut asiaan sen ihmeemmin reagoida, kuten en yleensä teekään vaan annan musherin hoitaa homman. Junioriluokan valjakon kanssa sen sijaan minun piti hieman auttaa sekä mennessä että tulessa. Etenkin ekalla kohtaamisella valjakko alkoi keriä itseään puun ympärille joten olisi syytä hieman jeesaa ja komentaa valjakko eteenpäin.

Lasten luokka jäi valitettavasti kuvaamatta liki kokonaan. En vain ehtinyt metsästä varikkoalueelle tarpeeksi nopeasti. Jotta kaikki kamat tulee mukaan ja mitää ei jää hankeen on kamojen kasaan laittaminen syytä tehdä huolella, hetken hötkyily ja parin moinuutin ajansäästö voi maksaa satasia tai tonneja riippuen siitä minkä sinne märkään hankeen unohtaa/hukkaa kesää odottamaan.

Sunnuntaille toivoin samanlaista komeaa keliä etenkin kun oli tarkoitus kuvata lähempänä lentokenttää ja SP8 luokasta oli tarkoitus ottaa kuvaa lentokentän yli menevältä kohdalta jossa taustalla se saisi komeasti harjua ja Jämin rakennuksia. Mitä vielä! Aamulla oli täysi sumu eikä se siitä merkittävästi päivän aikana hälventynyt. Eli valoa ei ollut ja etenkin etäkameroiden kuvat metsässä tästä kyllä kärsivät, eli kuvasin hieman turhan pitkällä valotusajalla. Sen sijaan kentän ylityksestä tuli varsin mainiota kuvaa.

Muuten täytyy sanoa että sunnuntai oli vaikeampi päivä vaikka siirtymistä ja sen tuomaa kiirettä ei paljoa ollutkaan sillä kuvasin kokopäivän varsin tiiviillä alueella. Tekniikka hieman ryttyili, eli huomasin että kameran etäohjauksenkaukosäädin on varsin herkkä sille että miten sitä pidetään ja jos se on liian hiukasti kämmenessäni ja ylösalaisin ei sen signaali yletä kameralle asti. Kuvasin sunnuntain poikkeuksellisesti kolmella kameralla, mikä ei sinällään aiheuta sen suurempaa showta kunhan vaan miettii rauhassa mitä oikein on tekemässä. Muutenkin jotenkin tuntui että oma pääkin oli vähän jäässä vaikkei kylmä nyt ollutkaan.

Tässä oli talven valjakkourheilut ja kevään mittaan sitten lisää. Mielellään tätä kuvaisin talven hangilla enemmänkin, mutta se vaatisi jonkun verran reissaamista mikä ei nyt mahdu aikatauluihin. Joskus olisi kyllä hienoa kuvata lapin upeissa maisemissa joku MD tai LD kisa.