Valjakkourheilun kilpailullisen syksyn Jämillä päätti Jämi MD erikoiskisa. Ainakaan itse en ole tietoinen kisoista. Harjoittelu maastoissa varmasti jatkuu edelleen.
Tämä ei siis ollut sprinttikisa niinkuin Jämin kisat yleensä vaan enempi keskimatkan, MD (medium distance), tyylinen kisa sulalla maalla. Sen sijaan että kisassa olisi ajettu yksi pitkä pätkä siinä ajettiin 4 kertaa 7.7km lenkki 12 tunnin aikana. Ensimmäinen startti klo 10 alkaen väliaikalähdöllä ja seuraavat kierroksen valjakoiden oman halun ja kunnon mukaan. Viimeisiä kierroksia ajeltiin käsittääkseni vielä joskus klo 21 aikaan illalla. Erona sprinttikisoihin oli myös vaatimus kärryn painosta. 8 koiran luokassa kärryn piti painaa 200kg ja avoimessa luokassa 300kg. Tähän päälle tietenkin sitten kuskin paino. Jos kärry/mönkijä ei itsessään painanut riittävästi mukaan oli otettava lisäpainoa kuten esimerkiksi kaveri tai vesikanisteri. Avoimessa luokassa isoimmissa valjakoissa oli 16 koiraa. Tällaisella valjakolla alkaa muuten olla pituuttakin aika komeasti! Tuloksia ja statistiikkaa voi löytää L-SVU:n tulossivuilta.
No miten tätä erikoiskisaa nyt sitten oikein pitäisi valokuvata. Tämä oli kysymys joka päässäni pyöri kiihtyvällä tahdilla päivinä ennen kisaa. Alku olisi helpohko, pitäisi vain löytää paikka jossa isotkin valjakot saisi nätisti kuvattua, asemoitua sinne ja sitten odotella kun valjakot tulevat väliaikalähdöin. Jatko olisi sitten haastavampaa, seuraavat 10-11 tuntia, valjakot tulevat koska haluavat, ja jos päivällä vähän olisikin valoa se tulisi kyllä alkuillasta häviämään.
Aamusta mä marssin hyvissä ajoin ennalta päättämääni paikkaan, mutta lähemmässä arvioissa paikanpäällä arvelin että se ei sitten kuitenkaan olisi oikein hyvä paikka pitkien valjakoiden kuvaamiseen. Eli plan b piti ottaa käyttöön ja siirryin läheiselle hiekkaiselle mäelle jossa kuvasin SM-kisoissakin. Se paikka ei ole mikään erityisen maaginen mutta kohtuullinen.
Kuvailin paikassa kahdella kameralla. Etäkameran siirsin avoimen luokan jälkeen kurvin toiselle puolelle, koska yllättäen aurinko tulikin hetkeksi esiin pilvien takaa suoraa kameran edestä. Muutamassa isossa valjakossa oli kyllä komeasti voimaa, tämä pehmeä mäki väännettiin voimalla ylös. Osa valjakoista vaati sitten enemmän panostusta kuskiltakin jotta homma ei mennyt pelkäksi pysäköinniksi.
Tässä mäessä näin myös hienon ohituksen. 16 koiran valjakko ohitti 13 koiran valjakon ilman mitään härdelliä. Joskun härdelliin ohitustilanteessa riittää ihan vaan muutama koira. Pro-tason toimintaa, koirilta ja mushereilta! Toki tässä vauhtia oli vähemmän kuin sprinttikisoissa.
Ajoituksellisen yllätyksen tarjosi se että viimeisen 8-valjakon jälkeen liki heti perään tuli kaksi avoimen luokan valjakkoa jo toiselle kierrokselle. Ja niiden perään vielä kaksi pienen tauon jälkeen. Sitten keräilinkin kamani ja marssin siitä puskien poikki reitin varrelle, harjun alaosiin, vajaan kilometrin päähän maalista. Sinne ei ollut matkaa kuin muutama sata metriä, joten ehdin sinne hyvin kuvaamaan muutamien 8-valjakoiden ja avointen toistakierrosta ajavien maaliin tuloa. Viimeisinpiä ehdin kuvaamaan ihan maalin tuntumaan.
Puolen päivän aikaan varikkoalueella hengasin hetken, vaihdoin vähän kuulumisia muutamien tuttujen kanssa, otin parit valokuvat, ostin 3kpl MLL:n myymiä munkkeja ja ajelin autolla Kyrönkaankaantielle ja sieltä hieman sivuun radan takalenkin varrelle. Näillä kulmilla sitten vietinkin seuraavat 6 tuntia ainakin.
Asemoin auton uran viereen, virittelin etäkameran vähän matkan päähän alamäkeen ja istuin autoon lämpöiseen ja syömään munkkeja. Tästä paikasta oli sen verran näkyvyyttä että ehdin hypätä autosta kuvaamaan myös toisella kameralla jos/kun valjakoita tulisi.
Tauon jälkeen siirryin siitä uraa pitkin lähdön suuntaan joitakin satoja metrejä. Olin alueelta edellisenä päivänä käynyt haeskelemassa kuvakulmia. Etenkin näiden pitkien valjakoiden kanssa ei oikein sellainen suoraa edestä matalalta välttämättä toimi hyvin. Tarkoituksena oli siis hakea tavanomaista enemmän mutkaa ja mäkeä joissa valjakko olisi hieman erilaisessa muodossa ja näin sen saisi ehkä hienommin kuviin. Kuvailin muutamassa kohtaa tällä pätkällä. Valjakoita tuli, toisinaan jokunen ja toisinaan ei yhtään. Pisin pätkä tässä oli noin tunti minkä seisoskelin siinä uran varressa ilman että tuli valjakon valjakkoa. Mutta enpä siitä tohtinut mihinkään lähteä koska joskus niiden sieltä olisi tultava. Ja jos olisin lähtenyt niin silloinhan ne salestisti sieltä tulisi.
Jonkun tunnin jälkeen peruuttelin takaisin autolle ja asetin taas etäkameran väijyyn ja taukoilin autossa eväiden parissa. Kiitos L-SVU:lle lounastarjouksesta, mutta enhän mä tuolta puskasta nyt sitten enää mihinkään joutanut kuin vasta useita tunteja myöhemmin.
Tauon jälkeen vaihdoin autolla paikkaa pari sataa metriä maalin suuntaan. Olin siitä suunnasta aukealta paikalta suoralla katsellut muutaman hienoisen mutkan ja nypyn joissa kuvata. Tässä kohtaa aukiolla havaitsin että kappas, aurinkohan on esillä mutta jo aika matalalla ja auringonlasku alkaa värittämään taivasta. Tein useamman reissun parin sadan metrin päähän autolle ja takas kuvauspaikalle kun roudasin uralle matkassa aina olevan kamerakaluston lisäksi vielä salamakalustoa.
Salamoina mulla oli 3kpl Godox AD200 salamaa, niille tietenkin jalustat. Jalustoiden juurelle painoksi pussukat joihin kaivelin siitä sivusta hiekkaa pari kiloa per pussukka. Itseasiassa olisi pitäny olla vielä yksi salama ja jalusta mukana, mutta jätin ne nyt kotiin kun ajattelin etten tarvii. Mut joo, ens kerralla sit.
Salamoiden asetteluun paloi yllättävän paljon aikaa jotta sain tasaisen valon uralle koko sille pätkälle johon isonkin 16 koiran valjakon + kuskin pitäisi mahtua. Yksi salama lisää olisi helpottanut. Tässä tunatessa aikalailla meni ohi se auringonlasku ja valjakoitten suurin ryntäys. Ehdin nyt muutaman kuvan sitten ottamaan ennen sysipimeää, mutta tosiaan paras kajo taivaanrannasta oli kadonnut. Auton luona olevaan kurviin vielä autoa pakkaillessa asemoin salamat, mutta niitä en saanu oikein hyvin vaan ne meni vähän kohti valjakoita, joten muutaman kuvan jälkeen pakkasin kamat pois ja siirryin varikolle.
Varikolla totesin pimeyden olevan sielläkin läsnä. Rakennuksista tuli vähän valoa, samoin teltoilta, autoista, otsalampuista, yms. Kokonaisuutena kuitenkin oli hyvin pimeää. Ruuvasin kameraan 50mm f/1.4 linssin joka on valovoimaisin mun laseistani. Kävin siellä ottamassa muutamia kuvia kun joku valjakko saapui maaliin ja muuten siitä touhusta. Tämä on monesti varsin haastavaa koska voimakkaat otsalamput helposti polttavat kuvan puhki, ja siitäkin huolimatta paljon jää sysimustaksi. Onneksi jälkikäsittelyssä tätä saa aika hyvin korjattua sillä nykyaikaisten järkkärikameroiden sensorin dynamiikka on varsin laaja.
Olin jo autolla pois lähtemässä, kun sain ajatuksen että kokeilenpa jalustan kanssa käydä ottamassa muutamia pitkiä valotuksia. Kameraan laajakuvalinssi kiinni ja takaisin hommiin. Nämä on toiminut YÃ-rogaining kisoissa hyvin, koska otsalamppujen valot piirtävät hienoja kuvioita maisemaan. Nyt sutinaa oli sen verran vähemmän että valojuovat jäi vähiin, mutta muutaman kuvan verran sain kuitenkin tunnelmaa talteen. Parissa kuvassa piti valottaa erikseen varikkoalueen âvaloloistoâ ja päällä tummana âhehkuvaâ taivas. Näin sain kuviin vielä pientä väriä taivaasta ja kirkkaimmat tähdet. Luonnollisestikin tietokoneella jälkikäsittelyssä kuvat piti sitten yhdistää. Peruskauraa.
Summa summarum. Hieno tapahtuma! Uudestaan kiitos! Lisää valjakoita mukaan niin pitää mulla vielä kiireenpää. Nythän ei ajoittain ollut ollenkaan kiire. Päinvastoin, harvoin on tarvinnut kuvien takia olla tekemättä niin yhtään mitään. Onneksi mä en ole tyyppiä joka saisi raittiista ulkoilmasta myrkytyksen, joten homma ihan ok. Mulla on jo runsaasti ideoita joita ensi kerralla koetan toteuttaa, nyt vaan en ehtinyt tai hoksasin niitä vasta tapahtuman jälkeen.
Valjakkourheilut oli nyt varmaan hetkeksi tässä. Parin viikon päästä yökuvausta lisää YÃ-Rogainingissa.