Huhtikuun on puolessa välissä ja vähän näkökulmasta ja paikkakunnasta riippuen kevät on aluillaan tai jo pitkälläkin. Näin ollen lienee hyvä hetki käydä läpi vähän lopputalven ja alkukevään luontokuvauksen tuloksia. Mitään erityisempää reissua ei ole tullut tehtyä, tai mitään tavoitteellisia väijysessioita. Kamera kuitenkin kulkee mukana iltalenkeillä ja muutaman kerran olen tunnin parin kierroksen ehtinyt tehdä lähimaastoihinkin. Ei myöskään sovi unohtaa että omassa pihassa tapahtuu paljon. Etenkin takatalven kinokset aiheuttivat ruokintapaikoilla ruuhkaa.
Aloitetaan kuitenkin selkeästi talvenpuolelta. Helmikuun lopussa ja maaliskuun alussa seurasin taas tarkasti avaruussäätä ja tähyilin taivaalle josko sattuisi revontulia ja pilvetön sää samalle illalle. Valitettavasti näin ei nyt sattunut käymään. Ainakaan niin että olisin itse ehtinyt kuvaamaan. Tässä pari avaruusaiheista kuvaa tästä oman talon nurkilta kuvattuna.
Maaliskuun puolen välin jälkeen keväästä alkoi näkymään merkkejä. Joutsenia alkoi ilmestymään pelloille ja järvien suliin paikkoihin runsain määrin. Myös valkohäntäpeurat ja metsäkauriit löysivät peltojen lumettomiin kohtiin ruokailemaan runsain määrin. Liki jokapäivä töihin/kotiin ajaessa ja iltalenkillä näki useita kertoja kauriita pelloilla.
Monetkaan kuvat eivät ole kuvina nyt kovin erityisiä valoltaan tai sommittelultaan. Iltahämärissä kuvattuja ja useimmiten tieltä ja kuvakulmasta joka nyt kohdalle sattui osumaan. Joskus kohdalle sattuu sekä hieno valo että sopiva kuvaussuunta. Silloin syntyy hieman hienomman näköistä kuvaa. Näihin seuraaviin joutsenten kuviin mahtuu kummankin sorttista kuvaa.
Joutsenia pääsee usein varsin lähelle vaikkakin ne kyllä alkavat kävellä poispäin jos ne huomaavat ja ovat sitä mieltä että liian lähellä ollaan. Kauriit sen sijaan ovat huomattavasti hankalampia tapauksia päästä lähelle. Parin vuoden aikana olen kerran onnistunut hiipimään keskellä päivää pellolla n. 20m päähän parista ruokailevasta kauriista. Kerran taas lenkillä lastenrattaiden kanssa huomattiin pellolla viljan seassa kohti tuleva kauris ja pysähdyttiin. Tuolloin kauris tuli n. 30m päähän ennen kuin hoksasi kameran naksutuksesta jotakin hämärää. Tässä taannoin tein ainakin henkilökohtaisen lastenratas-kamera-konttauksen ennätyksen. Pääsimme arviolta 20-25m päähän neljästä kauriista.
Samoihin aikoihin ilmestyi pelloille myös ensimmäiset töyhtöhyypät. Itse en onnistunut niitä ihan muutamana ensimmäisenä päivänä kuviin samaan, mutta pian kuitenkin.
Sattui siihen maaliskuun loppuun myös useana iltana erittäin näyttäviä auringonlaskuja. Itse kuitenkin matkassa joka kerta pitkän putken kanssa joten noita ei juurikaan tullut kuvattua. Paitsi kerran, jolloin oltiin taas pojan kanssa lenkillä ja sopivassa kohtaa josta pitkällä putkella sain otettua järven selän yli lähikuvia. Näistä lähikuvista kasasin myös myöhemmin tietokoneella panoraaman.
Huhtikuun puolella valon määrä alkaa olemaan jo huomattava. Aurinko nousee aikaisin ja laskee myöhään (ainakin suhteessa maaliskuun alkuun). Toisinaan minulla on myös aamulla töihin lähtiessä kameran autossa. Toisinaan turhaan, mutta joskus tarttuu jotakin kortille. Muutenkin huhtikuun myötä muuttolintuja palasi lisää mm. kurjet, kiurut, peipot, hanhet, yms.
Kuten kuvista näkyy huhtikuun ensimmäisellä viikolle kevät oli jo pitkällä. Lumet olivat käytännössä sulaneet pelloilta, vain ojissa ja synkissä varjopaikoissa oli hieman lunta jäljellä. Sitten iski kunnon takatalvi. Täällä Ikaalisissa satoi lunta ensimmäisen vuorokauden aikana ainakin 20cm ja lumisade jatkui hieman rauhallisempana vielä seuraavat puolitoista vuorokautta. Niinisalon mittauspaikka näytti parhaimmillaan muistaakseni lumensyvyydeksi 27cm. Tällainen lumimassa aiheutti ainakin meidän pihapiirissä sen että lintujen ruokinta paikat olivat aivan täynnä lintuja. Kymmenittäin per paikka. Mukana oli myös jo takaisin muuttaneita lintuja kuten peippoja, järripeippoja, punarinta.
Tässä seuraavaksi sekalainen kokoelma kuvia omasta pihasta. Nämä on kaikki kuvattu alle kolmen vartin aikana. Valitettavasti järripeippo ja punarinta ei osunut kuviin. Samoin närhi onnistui tulemaan paikalle kun en ollut paikalla.
Erikseen laitan vielä useamman kuvan tiklistä. Tikli vierailee pihassamme joka talvi, mutta vain satunnaisesti ja on hyvn arka verrattuna moniin muihin ruokinnalla käyviin lintuihin verrattuna. Siksipä minulla ei ole kovin runsasta valikoimaa hyviä kuvia tiklistä. Nyt tuon valikoima kasvoi paljon. Tässä siis vain muutama.
Ja jos loppuun sitten muutama varsin tuore kuva. Ensin viime viikonlopulta kun kävin hiiviskelemässä metsässä ja suolla. Tarkoitus oli käydä tarkistamassa josko sääksi olisi ilmestynyt pesän kulmille. Takatalven johdosta olin epäileväinen ja näin todella olikin tilanne. Suo oli vielä hyvin talvisessa kuosissa. Kurkipari siellä kuitenkin piti meteliä ja koetin hiiviskellä lähemmäs. Mutta avosuolla keskellä kirkasta päivää ei luonnollisestikaan kovin lähelle päässyt ennen kuin kurjet huomasivat minut ja lähtivät pois. En ollut vielä lähelläkään lintuja, alla kuva joka on varsin reipas rajaus pitkällä putkella otetusta kuvasta.
Ja viimeisenä eilisillalta kuva jonka kuvasin auton ikkunasta. Kävin illalla hieman kiertelemässä kulmia. Metsäkauriita oli kolmella eri pellolla. Yhdellä pellolla pieni tie meni pellon poikki ja pääsin autolla ajelemaan kohtuullisen lähelle kahta kaurista. Olen huomannut usein että autolla pääsee huomattavasti lähemmäs eläimiä kuin jalkaisin. Vaikka toki autosta lähtee ääntä ja eläimet auton huomaavat ne eivät selvästikään yhdistä tätä ihmiseen ja pidä tilannetta vaarallisena. Toki tämä vaatii sen että on jonkinlainen tie tai ura jotakin pitkin ajaa lähelle. Usein myöskään nelivedosta ei varsinaisesti ole haittaa.
Kuvateksteihin olen kirjannut kuvauskaluston ja kuvausasetukset per kuva. Suurimman osan olen kuvannut Nikon D500 kamerarungolla. Se on luontokuvaukseen mutta myös urheilukuvaukseen erinomainen peli. Etenkin luontokuvauksessa on eduksi että se on kroppi-sensorikamera eli käytännössä kuvat vastaavat sitä että täysikennoisessa rungossa oli 1.5x pidemmän polttovälin putki. Luontokuvauksessa harvoin on liian lähellä. Joskus puolivahingossa runkona oli Nikon D810. Jossa on siis täysikokoinen sensori (full frame - eli siis 35mm filmiä vastaava koko).
Linssinä näissä kuvissa on joko Nikon 200-500mm f/5.6 tai Nikon 400mm f/2.8 jonka kanssa on joko 1.4x tai 2x telejatke. Tuo 200-500mm putki on hyvä kaveri kun on iltalenkillä (rattaiden kanssa). Se ei ole turkaisen painava tai kookas, eikä tarvi parikseen myöskään monopodia. Se ei ole aivan huippunopea tarkentamaan ja ei myöskään super valovoimainen mutta kyllä silläkin hyvin pärjää. Nykyaikaisilla kanerarungoilla kestää vielä hyvin ISO3200 kuvaamisen. 400mm f/2.8 on sitten aivan eriluokan peto. Itselläni oleva on yhden sukupolven vanha versio, eli tämä on todellakin painava mutta myös valovoimainen. Toki telejatkeiden kanssa valovoimaisuus heikkenee stopin tai pari. 1.4x telejatkeen kanssa polttoväliksi tulee 550mm ja aukoksi f/4, 2x telejatkeella tuosta tulee 800mm f/5.6 putki. Kroppirunkoon yhdistettynä polttoväli vastaa 1200mm putkea täysikokoisen sensorin omaavassa rungossa. Näin pitkällä (ja painavalla) putkella kuvaaminen onkin sitten oma lajinsa, ja käytännössä (tukeva) monopodi tai jalusta on tarpeen. Kevyt hiilikuitu monopodi ei nyt vielä ole tähän kovin raskas lisä, mutta noin 3kg Manfrotto jalustan kanssa ei enää metsään viitsi lähteä harhailemaan.